Omin silmin ja käsin tietää paremmin, miten saha toimii
Myllypakan arki sahalla lähti koostumaan tukkilajittelutöiden ja pakkaustöiden merkeissä. Hän siis näki aitiopaikalta mitaten, lajitellen, rimoitellen ja pakaten koko sahausprosessin tukista valmiiseen sahatavarapakettiin.
Tein myös paljon avustajia tehtäviä, kuten tukkien tarkistusmittauksia, valmiin sahatavaran laatutarkastuksia ja kuivuuden mittaamista. Itseluottamus omaan toimintaan kehittyi hyvin, kun työnjohto osoitti luottamusta tehtävien suoritukseen. Jo parin viikon jälkeen tuurasin ensimmäistä kertaa itsenäisesti vuoroa tukkimittarilla, Myllypakka kuvaa saamaansa vastuuta ja kehitystä.
Hänen suurin oivalluksensa liittyy yhteispelin saumattomuuden merkitykseen. Eri osastojen on pelattava kuin ”rasvattu kone”, että linjaston päästä tulisi ulos savolaista terveoksaista priimatavaraa vientiasiakkaiden ihasteltavaksi.
Olin kyllä lukenut aiemmin juttuja Iisveden Metsän hyvästä yhteishengestä, mutta kaikki se fiilis välittyi suoraan minulle työskennellessäni sahalla. Työporukan mukana on helppo olla, kun jokainen haluaa auttaa toistaan ja kaikki ovat kavereita keskenään, Myllypakka kuvailee omaa näppituntumaansa sahan meiningistä.
Millaisia kasvun taimia kesätyöt ja harjoittelu ovat istuttaneet Myllypakalle evästykseksi tulevaisuuteen?
Puun vastaanottoon liittyvissä tehtävissä olen kehittynyt mielestäni tosi paljon. Tiedän paremmin, miten saha toimii, kun olen nyt päässyt näkemään kokonaisuuden ja tekemään työtä omin käsin. Kirjoista voi lukea kaikenlaista, mutta todellinen ymmärrys vaatii vähintäänkin tällaisen harjoittelujakson, Myllypakka tiivistää
Hän lisää myös oivaltaneensa paikallisen sahan merkityksen oman alueensa hyvinvoinnin selkärankana, vaikka suuremmat organisaatiot vievätkin yleensä kaiken huomion ja palstatilan.
Lupsakkaa puhetta rapussa ilman sporien kolinaa
Työpaikan kautta järjestyneeltä asunnoltaan käsin, Myllypakalle jäi rennot ja seesteiset muistot paikallisesta elämänrytmistä.
Asustan itse Helsingin kantakaupungissa. Siihen verrattuna Suonenjoella oli hyvin hiljaista. Kun olen itse vielä hieman vähäsanaisempi, niin huomasin eron paikallisissa ihmisissä. Aina kun moikkasi jotain naapuria samassa rapussa, niin siinä sai aina pienen hetken jutella, Myllypakka muistelee sisäsavolaista lupsakkuutta.
Metsäekonomiaan ja markkinointiin suuntautunut Myllypakka rohkenee varauksetta suositella kesän kokemustensa vankentamana yhteydenottoa Iisvedelle muillekin metsäteollisuuden parissa opiskeleville harjoittelupaikan haeskelijoille.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukea sahalla työskentelevän Sami Juntusen tarinan kaikkien työtehtävien tuurauksesta tuotantojohtajaksi. Lue juttu tästä.