Lieneekö sattumaa vai isompaa nerokasta suunnitelmaa, kun 100 vuotta sitten kaukonäköiset metsätilalliset ja paikallinen väki perustivat lähiseudulle lähes samaan aikaan sekä elinkeinon, että lapsille ja nuorille järjestötoiminnan? Niin tai näin, rinnakkaiselosta yhtymäkohtia riittää. Piimäposti sai jututettavakseen nykyisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suonenjoen Paikallisyhdistyksen puheenjohtajan Heidi Lapin. Hän kertoo nyt konkreettisista valonpisaroista, joita vapaaehtoistoiminnalla mahdollistetaan alueen ihmisten hyväksi. Miksi on mentävä toisinaan ensin kauas nähdäkseen lähelle?
Miljoona harrastusta ja pysäyttävä unelma
Iisveden Metsän satavuotisesta tarinasta tunnetaan ehkä harvemmin yhtiön sosiaalinen rooli. ”Piimä” oli nimittäin vuosina 1954–1969 työnantajien sosiaaliyhtymässä rakentamassa ja rahoittamassa Iisvedelle uutta lastentarhaa. Tarha siirtyi myöhemmin Mannerheimin Lastensuojeluliiton omistukseen.
MLL:n Suonenjoen Paikallisyhdistyksen tarina sai alkunsa 1924. Täsmälleen siis samana vuonna kuin Iisveden Metsän. Maanviljelijä Samuli Peuran kerrotaan lohkaisseen lahjoituksena toiminnan käynnistelyyn palasen tonttimaastaan. Varsinainen lastentarhatoiminta saatiin liikkeelle Iisvedellä vuonna 1948. Nyttemmin toiminnan ylläpitäjänä on Suonenjoen Kaupunki.
Onhan se aika selvää, että sahalle töihin saapuneen työväen lapsille on silloin tarvittu työpäivien ajaksi jokin paikka, jossa heistä pidettäisiin hyvää huolta. Toimintaa on autettu esimerkiksi rakennustarvikkeina ja polttopuina, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suonenjoen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana nykyisin vaikuttava Heidi Lappi pohtii.
Lappi lohkaisee oman arkensa hulinaa kuvastavan sanaparin: ”työ ja miljoona harrastusta”.
Kerran leikkipaikalla minulta tultiin kysymään, että enkös minä olekin töissä siellä Mannerheimin Lastensuojeluliitolla. Totesin siihen, että en. Kun se on se minun vapaaehtoistyöni, palkkatyökseen Mansikka Ry:n hanketyötä tekevä Lappi muistelee.
Lähtöjuuriltaan suonenjokinen Lappi on Kuopiossa tankattujen terveydenalan ja kätilön opintojensa jälkeinen paluumuuttaja, vaikka joskus mielipide oli jyrkästi toisenlainen:
Minut lahjottiin aikoinaan Intian reissulla jäämään opiskelemaan Suonenjoelle. Olin kyllä vahvasti silloin sitä mieltä, että en tule tänne koskaan takaisin. Nykyisinhän Suonenjoen Lukiolla on Erasmus-vaihto-ohjelma, johon pääsee aika varmasti halutessaan mukaan, hän vinkkaa kaikille loistavaa tilaisuutta.
Terveysalan opintie vei hänet kohti unelmaa ja vuoden 2012 tammikuun pakkasilla Afrikan itäosassa porottavaan Mosambikiin. Harjoittelu pääkaupunki Maputon synnytyssalissa ja neuvolassa oli pysäytys, jonka hän näyttää muistavan kirkkaasti kuin eilisen paahtavan savannien auringon.
Yhdellä naisella taisi kerran vähäsen ilme värähtää, kun hän kuuli olevansa HIV-positiivinen. Ihmiset olivat niin tottuneita siellä sellaiseen uutiseen. Se oli heille täysin normaalia. Äidit vaelsivat pitkän matkan neuvolaan ja vastaanotolle otettiin kerrallaan vain 10 ihmistä. Kun menee riittävän kauas, osaa näköjään ihan eri tavalla arvostaa kaikkea, mikä täällä on hyvin, Lappi sanoittaa reissusta mieleen taltioituneita ajatuksiaan.
Jälkeenpäin Suonenjoki näyttäytyy hänen silmissään herttaisena paikkana, jossa ihmisten väliset etäisyydet eivät ole kovin pitkät. Se osaltaan mahdollistaa tiiviin yhdessä tekemisen meiningin.
Ihmiset yhteen – Uusia hampaitakin aurinkoisemmin
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suonenjoen Paikallisyhdistyksen vapaaehtoisista koostuvan toiminnan ulospäin näkyvimmät osat ovat erilaiset kampanjat, tapahtumat ja Suonenjoen ytimessä Pihlajakadulla maanantaisin 9.30–11.30 välillä ovensa avaava Perhekahvila.
Jos työstä ei saa rahaa, mikä on sellainen voima, joka avaa kiireisestä kalenterista tilaa vapaaehtoiselle työlle?
Hyvä esimerkki oli nyt keväällä järjestämämme isompi tapahtuma Rantapaviljongilla, jossa Iisveden Metsäkin oli omalla tuellaan mukana. Kun näit ne kaikki iloiset lapset, hyväntuuliset perheet ja aurinko paistoi. Ihan itkuhan sitä näkyä katsellessa pääsi, Lappi kertailee tuntojaan liikuttuneeseen sävyyn.
Lappi liittyi aikoinaan itse MLL:n toimintaan, koska kaipasi arkeensa lisää vertaistukea. Yhdessä tekemisen ilo ja uudet ystävät ovatkin sellaisia voimavaroja, joita vapaaehtoistyön tekemisestä löytyy.
Vapaaehtoisiahan ei voi olla koskaan liikaa. Meidän toiminnassamme onkin aina tilaa uusille vapaaehtoisille ja toivoisin, että kiinnostuneet lähestyisivät kysymyksillään ja tiedusteluillaan rohkeasti enemmänkin, Lappi kannustaa.
Keskusteluhetkemme aikana käy erityisen selväksi, että yhdistyksen tahtotilana on saattaa paikallisia ihmisiä ja perheitä kokoon tekemään yhdessä.
Älylaitteet vievät nykyisin lapsilta ja perheiltä ihan älyttömästi aikaa. Kynnys lähteä jonnekin voi olla myös suuri. Esimerkiksi maksuttoman perhekahvilamme tarkoituksena on tarjota helppo kohtaamispaikka ja vertaistukea. Siellä voi purkaa tuntojaan, jos on ollut vaikka huonosti nukuttu yö ja lapselle hampaita tulossa. Monta kertaa on yhdessä nähty, että hieman kehnommin alkanut aamu ei olekaan enää niin katastrofi, vaan päivä onkin muuttunut paremmaksi käynnin jälkeen, Lappi iloitsee.
Joskus kun sahuri soittaa, siitä jopa häkeltyy!
Heidi Lapin puhelin pirahti ennen kesälomakautta ja toisesta päästä kuului hyvin yllättävä, mutta iloinen uutinen.
Muistan, kun Tommy Lindström soitti minulle ja kertoi, että Iisveden Metsä Oy haluaa osoittaa 100-vuotisjuhlaansa liittyvät onnittelumuistamiset meidän toimintamme hyväksi. Olin hyvin häkeltynyt, että mitä? Lähtiköhän se siitä, kun pyysimme Iisveden Metsää mukaan kevään Rantapaviljongin perhetapahtumaamme? Heidi Lappi tuumii.
Tommy Lindström vitsailee ensin Mannerheimin haamun vain ilmestyneen yöllä Piimän sahureiden uniin, mutta toteaa sitten jaetun satavuotisuuden yhteyden ja yhtiön toimintaan kuuluvan arvoperustan olleen pinkan päällimmäiset syyt.
Paikallisena yrityksenä haluamme kannustaa paikallisia lapsia ja nuoria. Nämä asiat ovat meidän sponsorointipäätöksiimme liittyvän filosofian keskiössä, Lindström kommentoi.
Lopulta yli 5 500 euron suuruiseksi kohonneen lahjoituspotin jokainen euro on arvokas ja Lappi osaa jo nimetä tuelle osoitettuja investointikohteita tulevaisuuteen:
Marraskuussa 9.11 järjestämme Marrasmylläkkä-nimisen tapahtuman. Lähdemme aina siitä, että tapahtumamme olisivat perheille maksuttomia. Näin osallistumismahdollisuus ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan. Koska lapset nauttivat hyppimisestä ja liikunta on hyvästä, niin olemme päättäneet hankkia varoilla myös tarkoitukseen sopivan pomppulinnan. Sen voisi jatkossa tilata käyttöön esimerkiksi synttäreille tai tapahtumiin, Lappi visioi.
Yhdistys päätti tänä vuonna järjestää suunnittelukilpailun toiminnan uudelle maskotille. Noin 50 saapuneen ehdotuksen joukkio asetettiin nähtäville ja äänestykseen Suonenjoen Kaupungin järjestämille harraste- ja hyvinvointimessuille. Eniten ääniä keränneiden maskottien laatijoista palkittiin kolme.
Maskotiksemme valikoitui lopulta kahdeksasluokkalaisen nuoren piirtämä sininen ”Hepsu”. Meillä on maskotin valmistamista varten kuvaus, miltä maskotti näyttää edestä ja takaa. Olemme huomanneet, että lapset rakastavat halattavia maskotteja ja tälle maskotille voi tulla jatkossa antamaan tapahtumissa rohkeasti vaikka ”läpsyn”, Lappi sanoo.
Jos muuten sinä, arvoisa lukijamme haluat tukea paikallisyhdistyksen toimintaa, niin meilläkin on oma vinkkimme: Voit lompsia asiointireissullasi tai vaikkapa matkalla perhekahvilaan paikalliseen Suonenjoen Kirjakauppaan ja poimia sieltä lukuusi uuden Iisveden Ikiliikkuja-historiikkimme.
Iisveden Metsä Oy lahjoittaa kaikki myynnistä kertyvät tuotot lyhentämättömänä MLL Suonenjoen Paikallisyhdistyksen hyväksi.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista myös Kuusikabinetista, joka rakennettiin yhdessä Vanhamäki-Säätiön kanssa viime vuoden syksynä tästä.
