Työpäivissä ei ainakaan tylsiä hetkiä pääse syntymään, kun kuuntelee muistoja lastauspihalla sattuneista kohtaamisista.
Kerran eräs kuski kysyi minulta, syönkö kananmunia. Vähän ihmettelin, että mitäs tämä nyt on? Hän oli hakenut edellisen lastinsa tilalta, jossa on kanala ja ojensi minulle pari kennollista kananmunia. Kysyin seuraavalta saapuvalta kuskilta, ettei sattuisi jauhoja olemaan? Sanoin, että edellinen kuski toi jo munia. Jos vaikka päästäisiin leipomaan, Turkka muistelee tapausta huvittuneena.
Työ itsessään muistuttaa Jonin mielestä luonteeltaan hyvin paljon Tetris-peliä, johon näppituntumaa on haettu jo ennen trukkikorttia.
Pelasin pienenä 90-luvulla sellaisella harmaalla, pienellä ja laatikon muotoisella pelikoneella sitä. Kyllä minä uskon, että pelaamisesta on ollut jotain hyötyä tähän työhön. Paketit voivat olla eri levyisiä ja pituisia. Me yritämme saada ne samalla tavalla sopimaan järkevästi oikeisiin koloihinsa. Pyrimme koko ajan siihen, että jokainen lastaus tapahtuisi mahdollisimman vähillä nostoilla, Turkka selittää ja piirtää samalla paperille kuvaa kuormaamisen taiteesta.
Vähät nostot kuulostavat helpolta ratkaisulta. Helppous tarkoittaa usein myös samalla tehokkuutta. ”Tehokas, mutta lupsakka” tuntuisi osuvan Piimän työporukan keskuudessa hyvinkin loksahtavasti paikalleen kuvaamaan tekemisen meininkiä. Mistä se voisi johtua?
No eikös me savolaiset yleensäkin olla lupsakoita? Joskus on joku eteläsuomalainen kuski maininnutkin, että ihmiset alkavat kummasti rentoutumaan, mitä ylemmäs Suomessa tullaan, Turkka veistää.
”Palapelikuormien” suunnittelusta hän lähettää mielellään kiitosta logistiikkajohtaja Anna Paanaselle, joka vankkumattomasti luottaa hänen ja työpari Ari Suihkosen kykyihin kasata ja nostella kaikki halutut määrät kuormia kyytiin tavoiteajoissa.
Olkoon savolainen tai muu, aina kannattaa olla kavereita
Joukkuehenki puhkuu Turkan perheessä myös työpäivän tauottua, sillä hänen poikansa Jiri pelaa jääkiekkoa SuKiKan U10-ikäluokan karhunutussa.
Joskus Jiri viilettää myös astetta vanhemman U12-joukkueen kuusikossa harjoituksissa jäällä, kun veräjälle tarvitaan viimeistä tilkitsevää lukkoa torjuntapuuhiin.
Aina ei ole saatavilla tarpeeksi maalivahteja, niin hän on innoissaan menossa sinne mukaan. Se on kivaa, kun isommat lapset ”lämivät” kovempaa, Turkka kertoo.
Jonin mielestä lasten ja nuorten kiekkoharrastuksen parissa näkee vahvan todisteen yhteenkuuluvuuden tunteesta. Seurapaidan logosta riippumatta.
Olimme juuri syksystä pelaamassa Vesileppis Cup-nimistä turnausta. Siellä KalPan pelaajilla oli omista peleistään tauko. Olin aitiopaikalla todistamassa, miten muutama niistä KalPan kavereista pysähtyi katselemaan SuKiKan peliä ja kannustamaan kurkku suorana SuKiKaa niin, että koko halli raikui. Se oli kyllä hieno hetki, Turkka tuumii.
Harrastus on tuonut Turkan mielestä pelaamisen ilon lisäksi myös kaukalon ulkopuolisiin sosiaalisiin tilanteisiin uudenlaista uskallusta kysyä tuntemattomiakin kavereita leikkimään.
Iisveden Metsä on tällä kaudella mukana tukemassa pelien jatkumista ja toivottaa vauhdikkaita kiekkoiluhetkiä Jirille ja koko U10-joukkueelle.
Joko muuten olet ehtinyt tutustumaan Joni Turkan työpariin, sahan monitoimimieheksi kutsuttuun Ari Suihkoseen? Voit seuraavaa Piimäpostia odotellessa lukea Arin mietteitä tästä.