Suotta sekoittaa pakkaa, vaikka lälläri vieressä ääntelee
Kun muut vielä istuvat aamupalapöydissään kauhomassa kaurapuurojaan, Piimän sahalla terät ovat jo pyörimässä ja aamuvuoro rullaamassa.
Työnjohtaja Sami Matilainen marssii heijastinliiviin sonnustautuneena työnjohdon koppiin sisään ja viittilöi painamaan peränurkan kahvikoneesta nappulaa, meijerissä uutettua ”valkaisuainetta” sekaan toimiston jääkaapista tarjoten.
Omat sumppinsa hän on hörppinyt jo kotonaan ja käväissyt juuri vapauttamassa operaattorin kuudelta alkaneen vuoron ensimmäiselle kahvipaussilleen.
Me käymme toisen työnjohtajamme Halosen Juhan kanssa aina tarvittaessa tuuraamassa linjalla ja ottamassa oman osamme tikuista sormiimme, Matilainen murjaisee hyväntuulisena.
Karkeasti 10 vuotta sitten hänen ensimmäinen vakituinen työpisteensä Iisveden Metsällä sijaitsi juuri linjassa.
Sen kolmen, neljän vuoden aikana ehdin kiertämään käytännössä kaikki työtehtävät läpi. Paitsi lähetyksen trukkia en koskaan ajanut. Edellisen työnjohtajan eläköityessä tiedusteltiin, haluaisiko joku kokeilla tehtäviä ja minä nostin silloin käteni pystyyn, Matilainen muistelee kuutisen vuotta sitten tapahtunutta askelta työvuorojen vetovastuuseen.
Sahan vapaaehtoisena palokuntalaisenakin vaikuttavan Matilaisen mielestä, uteliaalla mielellä ja kylmällä päällä päivät läpäistään huomattavasti lupsakammin.
Jos suunniteltujen töiden etenemisessä tulee vastaan joitain haasteita, niin hermostuneisuutta ei passaa päästää tarttumaan. On vaan koitettava pysyä rauhallisena, Matilainen täsmentää.
Mielenkiinnon kytemää kipinää työhön pitää vuoroin kypärän ja lätsän alla työnjohdon rutiinitehtävien rinnalla seuraava vaihtelevuus, asiakkaiden tiukat vaatimukset ja ihmisten kanssa keskustelut työtehtävistä tai elämän käänteiden pohdiskeluista.
Exät kuuluvat vakio-ohjelmaan?
Työnjohdon aamu- ja iltavuoron vakio-ohjelma koostuu sahauslistoista, joihin on merkitty kaikki päivän ajalle suunnitellut sahauserien ajot.
Tuotantojohtaja Sami Juntunen laatii suunnitelmat myytyjen asiakastilausten pohjalta, joita Matilainen esittelee työpöydällään avonaisena pötköttävästä mustakantisesta kierrekansiostaan.
Tältä riviltä me näemme halutun pituuden ja dimensiot. Tässä lukee asiakkaat, kenelle kukin tavaraerä on menossa. Tässä Italiaan menossa olevassa erässä lukee esimerkiksi Ex4. Ex-luku tarkoittaa sitä, montako kappaletta lautaa yhdestä tukista otetaan, Matilainen selittää ja piirtää samalla paperille tukin päätyprofiilia kuvastavan ympyrän, jonka hän pilkkoo viivoilla neljään osaan.
”Lällärin” kohahdus keskeyttää opetustuokiomme toviksi. ”Lälläri” on Matilaisen pöydällä nököttävän Motorola-merkkisen radiopuhelimen lempinimi. Suunnitelmiin on tulossa muutos. Työnjohtaja hiljenee ja keskittyy kliksuttelemaan vasemmalla näytöllään näkyviä valikkoja.
Huomasimme, että meillä on tänään kaksi hyvin identtistä sahauserää. Siirrämme myöhemmäksi suunnitellun erän menossa olevan erän perään, sillä voimme sahata sen samoilla teräpakan asetuksilla. Näin meidän ei tarvitse turhaan sitä teräpakkaa töiden välissä ryhtyä vaihtamaan, Matilainen selvittää tehokkuuteen liittyvää oivallusta.
Sahaussuunnitelmat ovat yleensä tiedossa päivän tai muutamien päivien varoajoilla, sillä Piimän sahalla tuotantoa valmistetaan myytyjen erien mukaan mittatilauksesta. Ylimääräisten jemmojen hamstraamista varastoihin pyritään välttämään.
Toki joitakin tuotteita syntyy varastoon esimerkiksi silloin, kun neljään metriin mitoitetusta tavarasta katkotaan huonot osat päistä pois ja tavara valmistetaan 3,60 metrin mittaan. Sellaiset tuotantoerät myydään meillä esimerkiksi Kiinaan, Matilainen selventää tuotannon suunnittelua.
Laatu on ykkönen – Pärreetkään ei pala, vaikka tontilta löytyy ”Roihala”
Laadunvarmistusta Matilainen pitää työnjohtajan leiviskän ykkösasiana, mutta kuukausittaisen tilipussin kartuttamiseen kuuluu myös työvuorolistojen suunnittelua ja yhteistyöpalavereita.
Maanantaisin me kokoonnumme laadun, johdon, logistiikan ja huollon kanssa käymään läpi tulevan viikon tapahtumia. Voimme esimerkiksi sopia huoltoa edustavan kunnossapitojohtajamme Juha Salon kanssa tarvittavan sahalinjan ketjun vaihtotyön keskiviikon aamupäivälle, hän kuvaa osastojen yhteispeliä.
Hän vilauttaa työerien laatusääntöjen viidakkoa, jossa oksaisuudellekin riittää omia parametrejä liki kummankin käden sormilla laskettaviksi. Kuorioksia ei saa valmiista tuotteesta löytyä.
Järjestelmä näyttää työnjohtokoppiin jokaisen tuorelinjan ja kuivalinjan läpi liikkuvan laudan reaaliajassa, yläpuolella herkeämättä hyrräävien kameroiden avulla. Linjassa jokainen kappale on vieläkin tarkemmassa lähikuvassa, joita tänään linjan vuorossa töitä paiskiva rokkimaisterimme Juho Palokangas seuraa myös silmät valppaina.
Matilainen vilauttaa seuraavaksi ruudulleen eri värisiä ja muotoisia palikoita, joista muodostuu yhteensä täsmällisesti Piimän tonttialueen toistava kaavakuva varastoineen.
Merkintä ”TV” ei tarkoita telkkaria, vaan tienvarsipaikkaa. Näytöllä vilisee muitakin vallan muikeita nimiä, kuten ”Pätkälä”, ”Roihala” ja ”Kalteva”.
Pätkälä on varasto, jossa säilytetään lyhyempää tavaraa. Olisiko Kalteva sitten varastona jotenkin kallellaan? Roihala on entisen työnjohtajamme Veijo Bomanin antama nimitys. Sitä en osaa sanoa tarkkaan, mistä se tulee. Pitäisi varmaan ottaa joskus ihan selvää, Matilainen luettelee ja hekottelee lempinimien taustoille.
Mistään tulituhosta tuskin on kysymys, sillä Iisveden Metsä on ilmiömäisesti onnistunut säästymään yli 100 vuotta isommilta liekeiltä.
Muuta sahan sisäpiirislangia edustavat ”pärreet”, ”pirkat” ja ”huput”.
Jos trukkikuski ilmoittaa minulle, että ”pärreet on vähissä”, hän tarkoittaa kuivapakettien väliin laitettavia välilattoja. Pirkat ovat rimanippujen välirimoja ja huput ovat sahatavaraerän päihin laitettavia suojia, jotka toimivat hiukan samoin kuin sinä suojaat oman pääsi takin hupulla, Matilainen suomentaa sanoja tolkun kielelle.
Elli hoitaa Tarjalle palkat
Samin työnjohtopestin vuosien vierähdellessä tekniikka on mennyt vauhdikkaasti eteenpäin ja Iisveden Metsälläkin uusia ratkaisuja otetaan käyttöön säännöllisesti.
Silloin kun minä aloitin työnjohdossa, meillä oli käytössä perinteiset tuntilaput, joista syötimme kopilla tunnit Excel-taulukkoon. Valmis taulukko lähetettiin toimistoon Vornasen Tarjalle palkanmaksua varten. Nyt meillä on ”Elli”, johon jokaisen leimaamat tunnit kirjautuvat suoraan. Se on poistanut meiltä ylimääräistä näpyttelytyötä. Ennen tulostimme ja kiikutimme sahausohjelmat linjaan. Nykyisin papereita ei enää tarvita, Matilainen luettelee näkemiään perusparannuksia.
Seuraavana näköpiiriin siintävistä kehitysaskeleistakin Matilainen löytää keinoja työn sujuvoittamiseen.
Jos saisimme tekoälyn toimimaan sahateollisuudessa oikein, voisimme siirtää tuotantojohtajan laatimat työsuunnitelmat suoraan ohjelmiksi järjestelmään, Matilainen heittää yhden näkemyksensä tulevasta.
Pääasia, että ST-laaduksi tituleerattua priimaa liikkuu terien läpi tarkasti ja savolaisen kuusen maailmanvalloitus jatkuu laadukkaasti kuorma kerrallaan. On tullut aika kiittää Matilaista tarinointihetkestä ja kahvista.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa voit katsastaa, millaisia ovat lähetyksen trukkia ajavan Joni Turkan mietteet omasta työstään tästä.
