Vasara ja nauloja – Kaupan päälle johtajaksi
Kun Jani Korhosen kello pirahtaa arkiaamun herätyksen merkiksi, hän suuntaa kulkunsa Suomen suurimman hillotehtaan varastolle esihenkilöhommiin.
Kun Janin luotsaama logistiikkatiimi on saanut varastoissa kuormat purettua ja tuotannolle raaka-aineet kerättyä, takin logo vaihtuu keltaiseen karhuun ja suunta kaukalon ääreen.
Meillä on yhteensä 10 toimihenkilöä ja edustusjoukkueen pelaajat mukaan laskien yhteensä noin 35-40 henkeä, joiden kanssa pyöritetään SuKiKan kausi läpi. Tämä on seurana hyvin yhteisöllinen. Kaikki pitää toistensa puolia, Korhonen kuvailee väkeä, joka vastaa kokonaisuudessaan satojen sisäsavolaisten liikuttamisesta.
SuKiKan käynnissä hyrräävä pelikausi on järjestyksessään Korhoselle jo kahdeksas syksy ja talvi sen jälkeen, kun häneltä tiedusteltiin kiinnostusta napata ohjat joukkueenjohtajan hommista. Karhun tassu oli kuitenkin raapaissut rinnasta Korhosta jo huomattavasti aiemmin.
Kävin ihan pienestä pitäen jo ulkojääaikana ahkerasti katselemassa edustusjoukkueen pelejä. Kahdeksan vuotta sitten keiteltiinkin kahvia ja täyteltiin vesipulloja edustukselle. Minut napattiin K-Raudan hyllyjen välistä tähän nykyiseen hommaan. Jesse Snäkin kysyi, että kiinnostaisiko lähteä toimintaan mukaan. Viikon mietin ja tuumasin: ”no mikä jottei”, Korhonen muistelee.
Kun kiekkokausi on paketissa, puhelin käy kuumana
Korhonen esittelee ylpeänä edustusjoukkueen ”pyhättöä” eli Iiro Areenan pukukoppia, josta voi välittömästi aistia vauhdikkaan tekemisen meiningin.
Istumapaikkojen yläpuolella ja varusteiden lomassa vilistävät paikallissankareiden nimet, joiden johdolla käydään ankaraa metsästystä kakkosdivarin voittopisteistä kotiluolan tuulikaapin edessä sijaitsevan sarjataulukon sarakkeeseen.
Ensimmäinen oma vierailuni pukukoppiin kyllä säväytti. Ymmärsin silloin valmentajan merkityksen ja panoksen ryhmähengen luonnissa. Se oli silmiä avaava kokemus, Korhonen miettii istuskellessaan pukukopin penkillä.
Jäähallin pukuhuone on tarina itsessään tahdosta ja yhteishengestä, sillä nykyiset puitteet on sahattu, maalattu, teipattu ja höylätty kokoon puhtaasti talkoovoimin ja yhteistyökumppaneiden tuella.
Kun pääsin mukaan hoitamaan varainhankintaa, niin silloin tajusin oikeasti, minkälaisia summia jääkiekon pelaamisessa pyörii. Meneillään olevan kakkosdivisioonakauden läpiviemiseen on budjetoitu noin 43 000 euroa. Suurimpina menoerinä ovat jäämaksut ja vieraspelireissut, joista pisimmät suuntautuvat Imatralle, Lappeenrantaan, Valkealaan ja Heinolaan. Ne ovat reilun tonnin reissuja, kun vielä joukkueruokailu laitetaan päälle. Yksi minun tärkeimmistä hommistani onkin yrittää keksiä, mistä ne rahat saadaan kassaan. Kun sarjakausi on paketissa, minulla alkaa uusi kausi puhelin kädessä, Korhonen veistää kokonaiskuvaa raadollisesta todellisuudesta.
Korhonen tokaiseekin syvä kiitollisuus äänessään soiden, ettei mikään kopissa nähty olisi mahdollista, jos seuran takana ei olisi yhteistä tahtoa liikuttaa paikallista karhulaumaa.
Yhteistyötä Iisveden Metsä Oy:n kanssa Korhonen pitää sutjakkaana ja esimerkillisenä. Pelien jatkuminen on hänen mielestään nähty ”Piimällä” ja tontin konttorinmäellä pitkäjänteisenä sijoituksena tulevaisuuteen.
Muutamia vuosia sitten aloitimme neuvottelut jäähallin seinässä näkyvästä mainostilasta. Nyt olemme edenneet jo pääyhteistyökumppanuuteen. Iisveden Metsältä vastataan yleensä yhteydenottoihin heti ja hommat todella hoituvat, Korhonen lähettää kiitosta tärkeän sponsorin suuntaan.
SuKiKan läpi kulkee merkittävä lupaavien kiekkotähtien kehitysjuna. Sen tärkeänä saattoliikkeenä on mahdollisuus hypätä askiin ja tositoimiin kodin lähistöllä aina 14-15 vuoden ikäluokkaan saakka.
Siitä pelaajapolut menevät sitten eteenpäin esimerkiksi KalPaan. Lähiseurojen välinen yhteistyö on myös tärkeässä roolissa nuorten etenemisessä urallaan, Korhonen sanoo.
Esimerkiksi Iisveden Metsä Oy:n KalPassa kiekkoileva kummipelaaja Onni Snellman luisteli jääkiekkoilijana ensipiirtonsa karhunutussa. Nyt hän on ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla Suomessa.
Iiro Pakarisesta kehittyi Suomen historian ensimmäisen olympiakullan voittaneen Leijona-miehistön avainpelaaja ja juuri lokakuun alussa SuKiKan väreistä ponnistanut Aapo Paavilainen valittiin U16-ikäluokan maajoukkueen leiriryhmään.
SuKiKan työ nuorisourheilun eteen onkin poikinut jo maakunnallista tunnustusta, kun seura valittiin Pohjois-Savon omassa Urheilugaalassa vuoden 2022 nuorisourheiluseuraksi.
Pekka Ruuskan ”Rafaelin Enkeli”-biisissä johtaja kysyy, voittaako karhu vai leijona. Miten asian laita on Korhosen mielestä?
Kyllä se taitaa riippua ihan näkökulmasta, Korhonen hörähtää.
Urheiluseuroja symboloivien petohahmojen lisäksi nimittäin Leijonat TV on seuran suhteellisen tuore päivitys kotihallin piippuhyllylle. Sen välityksellä kotiluolan edesottamuksia voi seurata näppärästi netistä.
”Kaikki toimii” on paras palkka”
Iisveden Metsä Oy:n henkilöstöjohtaja Kaisa Uuttu näkee yhteistyökumppanina Korhosessa oikeanlaista sisua ja asennetta, jota tarvitaan paikallisseuran kipparointityössä.
Janille on kyllä totisesti nostettava hattua. Siinä on kyllä sellainen mies, joka ei paljon hommalle antamiaan tunteja laskeskele,Uuttu sanoo.
Mikä antaa Korhoselle virtaa ja mielenkiintoa vetää joukkuetta jo itsessään vaativan päivätyönsä lisäksi?
Minun tavoitteeni on luoda ja huolehtia olosuhteet sellaisiksi, että pelaajat saavat keskittyä pelaamiseen ja toimihenkilöillä on pelit ja pensselit kunnossa. Voi tulla harjoituksiin ja peleihin niin, että kaikki toimii. Kun näin tapahtuu, se on se suurin kiitos ja palkinto, Korhonen kiteyttää.
Hän kiittää myös noin kolme vuotta seuran toiminnassa mukana avustanutta vaimoaan kaikesta tuesta ja tasaisesta muistuttelusta, miksi kaikki on tehdyn työn arvoista.
Iisveden Metsä Oy toimii 18.11 lauantaina otteluisäntänä, kun karhulauman kaadettavaksi Iiro Areenalle saapuu Valkealasta ValKi.
Piimäposti ja SuKiKa toivottavat yhdessä kaikki tervetulleeksi paikan päälle viettämään jännittävää kiekkoiltaa.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista tarkemmin lisää konekuskimme Kari Snellmanin ja hänen poikansa Onni Snellmanin mietteitä jääkiekkoperheen arjesta. Lue juttu tästä.