Vettä jo kolmannessa polvessa – Taaplaaminenkin tuttu askare
Harmahtavien pilviversojen lomasta pilkistelevät, loppukesäistä Iisveden pintaa lämmittelevät auringonsäteet ovat nujertaneet vielä tovi sitten ilmassa väijyneen ukkosrintaman uhan.
Iisveden venesataman aallonmurtajan nokassa on joukko paukkuliiveihin sonnustautuneita paikallisia urhoja, jotka täyttelevät ”tsekkilistaa” ja valmistautuvat maanantai-illaksi varattuun pelastusharjoitustehtäväänsä.
Laiturista kohta touviköysiä irrottelevat vesistön sankarit eivät tosin tässä vaiheessa vielä tiedä tehtävän luonnetta. Sisältö on vain Sisä-Savon Järvipelastajat Ry:n aluspäällikkö Aimo Kinnusen tiedossa. Hän ei ole kyydissämme juuri nyt.
Tehtävää ei kerrota meille etukäteen, sillä emme me todellisessakaan tilanteessa etukäteen tietäisi, millaisesta hädästä on kysymys, Matti Hynninen perustelee.
Ruoria tänään pyörittelevälle Ari Hytöselle Iisveden häikäisevän kauniit saaret ja vesistöt ovat tutut jo polvenkorkuisesta nassikasta lähtien, sillä hän on lähtenyt aikoinaan maailmanturuille aivan naapurista eli Rantakylästä. Hytösen isä, Teuvo Hytönen, on ollut entinen pitkän linjan meripelastaja. Onpa hän kuulemma ollut töissä 100 vuotta täyttävän Iisveden Metsä Oy:n eläköityneillä hinaajillakin, Tapiolla ja Metsällä. Saimi-mummo viihtyi puolestaan sahalla aina eläkepäiviinsä saakka, muun muassa lautaa taaplaten.
Pelastusaluksen vahvuudessa on tänään mukana myös Arin poika, Atte Hytönen. Ihmisten auttaminen lienee virtaavana koko perheen geeneissä.
Lapsuudessa meillä oli tapana lähteä aina isovanhempien kanssa uintireissuille näihin saariin heti, kun sahan pilli vislasi vapauttavasti vuoron päättymisen merkiksi, Hytönen jakaa palan muistelmiaan Iisveden aarteenomaisten luonnonhiekkarantojen törmistä.
Mutta missä on Pekka?
Kellon viisarit naksahtavat viittä minuuttia vaille iltakuutta näyttävään asentoon. Hynnisen puhelimeen kilahtaa viesti. Nyt alkaa tapahtumaan!
Ilmoituksessa sanotaan, että Pekka Perusjätkä on päättänyt lähteä mustikkaan yhden maissa alkuiltapäivästä. Buster-merkkisellä veneellä liikkeelle lähtenyt Perusjätkä ei vastaa enää mummunsa soittoihin. Mitä on tapahtunut? Huoli kuulumisista on kotona jo kova!
Ennen kuin etsintäpartion PV Iisveden Metsä-meripelastusalus pyrähtää satamalaiturista järvenselkää kohti, Hynninen pyytää miehistön kajuuttaan tehtävänjakoon. Seuraavaksi hän kaivaa esiin aluksesta löytyvän päällikkökansion ja aloittaa etsintäalueen määrittämisen yhdessä nykyisen yhdistyksen toiminnanjohtajan, Matti Saastamoisen kanssa. Saastamoiselle Iisvedellä työstettävä kuusitukki on muuten tuttua närettä, sillä hän on taannoin sitä korjannut lähimetsistä ”Piimän” raaka-ainetarpeisiin kiintomotin poikineen.
Lähtötietojen läpikäyminen auttaa meitä rajaamaan etsintäaluetta. Tuulen suunnan ja nopeuden perusteella voimme päätellä, kuinka kauas vene on mahdollisesti annetussa ajassa ehtinyt ajelehtimaan, Hynninen selittää ja esittelee kansion sivuilta löytyvää laskentataulukkoa.
Etsintäpartio kiihdyttää konetilassa ärjyvät, tehokkaat moottorit täyteen laukkaan ja noin 25 solmun nopeuteen. Se vastaisi vauhdiltaan viidenkympin posottelua maantiellä.
Kiipeämme Hynnisen kanssa tähystämään selältä avautuvia rantojen pieluksia ja niemennokkia tarkentavien kiikarin linssien läpi.
Olemme saaneet paljon uutta varustusta tähän alukseemme yhteistöiden ja avustusten avulla. Esimerkiksi uuden navigointilaitteiston, tutkan ja valonheittimen. Iisveden Metsä Oy:ltä saamaamme taloudellista tukea pidämme tälle vapaaehtoistoiminnalle erityisen tärkeänä, sillä se kattaa käytännössä polttoaineen tarpeemme, Hynninen kertoo.
Pian hänen silmänsä äkkäävät yhden pienen saaren kupeessa jotain. Olisikohan se etsimämme vene? Ohjaksissa olevat Hytöset kääntävät keulan kohti saarta, sillä yhtään korttia ei voi jättää nyt kääntämättä.
Havaintomme osoittautuu kuitenkin tällä kertaa vesiperäksi: Hahmo on vain erehdyttävästi veneen muotokieltä muistuttava rantakari!
Lämpenee, lämpenee!
Pysähdymme seuraavaksi tarkistamaan Kunnanniemessä sijaitsevan nuotiopaikan, koska Pekalla on ilmoitustietojen mukaan ollut tapana piipahtaa siellä veneretkillään paistelemassa makkaraa. Rantavesi on kirkasta ja hiedan erottaa pohjasta paljaalla silmällä hyvin vaivatta. Onneksi aluksen peräpään syväys mahdollistaa pääsyn jopa alle metrinkin matalikkoon.
Etsintäpartiostamme Hannu Saari ja Hynninen hyppäävät kokasta laiturille ja tarkastamaan tulipaikan lähimetsikköineen. Pekka on nähtävästi noudattanut tänäänkin tutun rutiininsa, sillä nuotiopaikan hiillos on yhä lämmin. Jokohan alkaisi kohta polttamaan?
Vain kotvanen Kunnanniemestä poistumisen jälkeen, tuntomerkkeihin täsmäävä vene vihdoin yhytetään Musta-nimellä tunnetun saaren luonnonhiekkasärkälle rantautuneena.
Miehistö valmistautuu laskemaan ”beibiksi” tituleeraamansa pelastuskumiveneen vesille. Pelastustöissä kummasti auttava kumivene on onnistuttu hankkimaan toimintaan niin ikään yhteistyökumppaneiden tuella.
Muulla ei väliä, kunhan mummulle on mustikkaa
Miehistöstämme Saastamoinen huomaa rantahiekkaan painautuneita kengänjälkiä, jotka johtavat mustikan varvuista notkuvaan pusikkoon. Hän, Hannu Saari ja Atte Hytönen ryhtyvät haravoimaan metsikköä sopivin välietäisyyksin sivuttaissuunnassa edeten.
Kaatuneen mäntykelon juurelta kuuluu kohta puhelimen soittoäänen rallatusta. Puurangan pohkeessa makaa liikkumattoman oloinen mies, jonka koukussa oleva oikea käsi näyttää puristavan päättäväisen lujasti mustikkasankoa. Ei epäilystäkään: Pekkahan se siinä!
Ei tässä nyt niin väliä minusta, kunhan mummu vaan saa mustikoita! Pekka murehtii vaikeroiden.
Jokin aika sitten Etelä-Suomessa pelastustekniikan koulutuksessa käynyt Hannu Saari ottaa tuoreesta koulutuksestaan tulleen evästyksensä käyttöön opastaen muuta tiimiä potilaan käsittelyssä. Järvipelastajien aktiivinen toiminta tempaisi Saaren mukaansa parisen vuotta sitten. Jäsenet kouluttautuvat ahkerasti eri pelastustoiminnan osa-alueisiin ympäri Suomen järjestettävillä kursseilla ja kukin pyrkii sitten jakamaan hankkimansa uuden tiedon muille vapaaehtoisille.
Vaikka me näissä harjoituksissamme suoritammekin todellisuutta vastaavia tehtäviä, niin emme keskity tekemään toimenpiteitä nopeasti. Pysähdymme välillä tilanteisiin ja käymme yhdessä keskustellen läpi, miten meidän kannattaisi oikeassa tehtävässä toimia ja edetä, Hynninen tarkentaa.
Harjoituksessa käy ainakin ilmi, että hyvästä fyysisestä kunnosta ei ole haitaksi tehtävien suorituksessa. Pekka Perusjätkää harjoituksessa esittävä tehtävän suunnittelija Aimo Kinnunen ei nimittäin helpota evakuointityötä esimerkiksi istuutumalla rankalaudalla tuetulle ilmapatjalle, vaan rooliin kuuluu liikkumattomuus. Eihän oikeakaan potilas voisi auttaa itse itseään.
No niin. Ja sitten kolmannella ylös. Yksi, kaksi, kolme! Saari opastaa kuuluvalla äänellä, kun potilas on saatu siirtovalmiuteen ja on aika nostaa paarit ylös.
Sillä aikaa, kun rantautunut pelastusporukka on valmistellut potilaan siirrosta, aluksella passia pitänyt Ari Hytönen on informoitu tilanteesta radiopuhelimella. Hytönen on välittänyt viestiä pelastusviranomaisille ja heidän kanssaan on sovittu potilaan kuljetus Säynätsalmelle, johon on saapumassa ambulanssi jatkokuljetusta varten.
Oikeassa tilanteessahan me emme tekisi tällaisia päätöksiä itse, vaan kaikki tilanteen johtaminen ja suora ohjeistus tulisi pelastusviranomaisen johtavalta pelastusyksiköltä. Tilanteen johtaminen ja vastuu tapahtumista on silloin pelastusviranomaisella, Hytönen sanoo.
Uutta ainesta tärkeään toimintaan
Sisä-Savon Järvipelastajilla on paikallisten pelastusviranomaisten kanssa solmittu pelastussopimus, jonka myötä he ovat jatkuvassa valmiudessa tarjoamaan pyydettäessä virka-apua erilaisissa hätätilanteissa. Toiminta noudattelee vapaapalokunnan periaatteita.
Kaikki toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset ovat vaitiolovelvollisia tehtäviin liittyvistä yksityiskohdista ja viranomaisverkon eli VIRVEn välityksellä kuulemastaan radioliikenteestä. Vaitiolovelvollisuudella turvataan tehtäviin kohdistuvat luottamuksellisuutta vaativat kysymykset.
Pelastusharjoituksia Sisä-Savon Järvipelastajat järjestävät avovesikaudella jokaisena maanantaina klo 18 ja harjoitustehtävän suunnittelu valjastetaan vuorovedoin eri jäsenille. Tällä hetkellä toiminnan parissa on noin 100 jäsentä. Heistä 15 on Matti Hynnisen mukaan aktiivisesti mukana harjoituksissa. Mutta kuinkas usein todellisia hälytysilmoituksia ja tiukkoja paikkoja osuu eteen?
Onneksi oikeita tehtäviä on vain muutaman kerran kaudessa. Nyt on kahden edellisen syyslomakauden loppupuolella ollut esimerkiksi saaressa rakennuspaloja, joissa olemme olleet mukana tarjoamassa apua, Hynninen havainnollistaa tehtävien luonnetta.
Kesän loppua kohti illat alkavat hämärtymään. Melko tuliterä valonheitin ja modernista navigointijärjestelmästä löytyvä autopilotti auttavat vesillä suunnistuksessa silloin, kun kiintopisteitä on vaikeaa erottaa horisontista ja näkyvyys on heikompaa. Autopilotti vie meidät malliksi paluumatkalla kohti kotirantaa.
Meripelastusseuran viestintäprotokollan mukaan vasemmalla penkillä navigointilaitetta ja horisonttia seuraava Atte Hytönen ilmoittaa havainnot ja käännökset. Oikealla puolella istuva Ari Hytönen toistaa Aten sanat.
Mistä kaikki tämä innostus ja tahto vapaaehtoistyöhön sitoutumiseen kumpuaa. Tämähän kuitenkin kysyy paljon tarmoa ja myös vapaa-aikaa?
Meillä on täällä ympärillä hyvä porukka. Tässä työssä tuntee myös voivansa olla avuksi ja olonsa tarpeelliseksi, Ari Hytönen kiteyttää.
Kytö vapaaehtoiseen auttamistyöhön yhdistää Iisveden Metsän väkeä ja Järvipelastajia, sillä myös Piimällä on vapaaehtoinen palokunta omassa rivistössään lannistamassa liekkejä sammuksiin tiukan paikan tullen. Löytyisikö miehistön mielestä sieltä uutta ainesta myös vesille?
Kyllä varmastikin. Kiinnostus tätä toimintaa kohtaan riittää jo tosi pitkälle. Mukaan vaan, jos on riittävä uimataito. Vaatimuksena on, että pystyy uimaan 200 metrin matkan. Se on virallinen määritelmä uimataitoisuudesta. Vähän turhankin harvoin meiltä tiedustellaan mahdollisuuksia päästä mukaan. Toivoisimme saavamme halukkailta yhteydenottoja useamminkin, PV Iisveden Metsän kotilaituriin yhdessä poikansa Aten kanssa ohjannut Ari Hytönen kannustaa.
100-vuotias Iisveden Metsä Oy kiittää Sisä-Savon Järvipelastajia merkittävästä panoksesta paikallisen turvallisuuden puolesta. Toivomme myötäisiä tuulia tärkeälle toiminnalle jatkossakin.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista Iisveden Metsän vapaaehtoisen palokunnan toiminnasta lisää tästä.
