mennessä IIS-admin | maalis 24, 2023 | Markkinointiviesti
Tuhansien järvien Suomi on myös tuhansien pikkukylien maa. Jokaisella kylällä on oma tarinansa kerrottavana. Iisveden tarina tuoksuu puulta ja henkii metsän rikkautta. Muistoja kootaan nyt historian kansiin kyläseurojen kertomana. Mitä Iisvesi-seuran ja...mennessä IIS-admin | maalis 13, 2023 | Markkinointiviesti
Keiteleen järven varrella varttuneen maitotilallisen pojasta ei tullutkaan ylioppilasta. Mutta ei se mitään. Sen sijaan hänestä kehkeytyi pilkkimisen Suomen mestari ja metsäjohtaja. Mitkä asiat nostavat Jussi Rossin mielestä savolaisen kuusen ja pilkkijän maailman...mennessä IIS-admin | helmi 24, 2023 | Markkinointiviesti
Etelä-Savon Juvalta Pohjois-Savoon ja Iisveden Metsä Oy:n palvelukseen ponnistaneen Ville Tuhkasen pitkä puukauppaura on sisältänyt työnkuvan laajennuksen ja muutoksen maaseudun tuvista monipuoliseksi metsäalan ammattilaiseksi. Mikä on hänen työssään ja työpaikassaan...mennessä IIS-admin | helmi 14, 2023 | Markkinointiviesti
Varkautelaisen Tuomaisten perheen elämäntyö on ollut tiiviisti mukana Iisveden Metsä Oy:n maailmanvalloituksessa jo vuosikymmenten ajan. Tänään kuulemme toimitusjohtaja Sami Tuomaiselta, mitkä kaksi asiaa ovat kuljetusliikkeen arjessa tärkeimpiä, kun keula kääntyy...mennessä IIS-admin | tammi 30, 2023 | Markkinointiviesti
Vuosi 2022 käynnisti Savon Voiman ja Iisveden Metsän välillä yhteistyön, jonka tuotoksesta voimme nauttia jo nyt lämpimästi lähiseudun kodeissamme. Savon Voiman uuden hankintayhtiön, Itä-Suomen Biomassa Oy:n toimitusjohtaja Tommi Kauhanen ja sahan...mennessä IIS-admin | tammi 16, 2023 | Markkinointiviesti
Almanakat käännettiin vuoteen 2023. Varmaa on, että Piimänkadulla uusi vuosikin on kuusivuosi. Mitä muita mietteitä, uusia kujeita ja odotuksia arkeen toivotaan? Piimäpostin toimitus oli uteliaalla tuulella ja tuli samalla luvanneeksi jotain hyvin liikuttavaa. Kun...huhti 19, 2022
Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?
Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?
Kirsi Hämäläisellä on hyvin muistissa kultainen 80-luku ja ne hetket, kun hänen ja Iisveden Metsä Oy:n tiet kohtasivat.
Lukion jälkeen ja kirjoitusten päätyttyä, kävin kesätöitä kysymässä. Silloin konttoripäällikkönä toimi Hakkaraisen Helvi. Siitä se ura lähti mukavasti käyntiin postityttönä. Silloin Iisvedelläkin oli vielä kolme pankkia ja kolme kauppaa. Postipankin yhteydessä oli lisäksi Posti, Hämäläinen muistelee kylän tuolloista elämää.
Sahan töissä Kirsi on kirjaimellisesti kuin kotonaan, sillä Iisvesi on hänen synnyinseutunsa. Kotitilalta löytyi pieni metsäpläntti ja muutama kotieläin.
Postien parissa uransa aloitellut hallintojohtaja sai itse vuonna 2021 käteensä kirjekuoren, jonka sisältö tuli kuin puun takaa: Keskuskauppakamari myönsi hänelle yli 40 vuotta kestäneestä työurasta kultaisen elämäntyömerkin. Se on tunnustus vuosikymmenten ansiokkaasta työstä maan elinkeinoelämän hyväksi.
Kirsillä on tänäänkin täysmitallinen työpäivä menossa, vaikka kotoisasti hänen keittiössään pääsiäiskahvin, suklaamunien ja korvapuustin äärellä rupatellaankin.
Muutos alkuajoista nykypäivään on kyllä suuri. Koneellistuminen ja hyvät ohjelmat ovat mahdollistaneet nämä etätyöt. Papereitakaan ei tarvitse nykyisin enää tulostella kuin ihan vain muutamia, hän toteaa.
Toista oli uran alkutaipaleella, kun kaikki hallinnolliset työt hoidettiin käsipelillä.
Meille esimerkiksi soitettiin satamasta ja kerrottiin, että ”teille on saapunut sähkösanoma”. Viesti sitten kuunneltiin, kirjoitettiin paperille käsin ja vahvistettiin takaisin vastaanotetuksi. Sähkökirjoituskoneiden yleistyessä kysyin kerran, että eikö meillekin sellaista voisi jo hankkia. Sitten hankittiin, Kirsi muistelee hymyssä suin pientä tuuppaustaan kehityksen suuntaan.
Kauppaoppilaitoksen opintojen jälkeen, Hämäläisen toimenkuva muuttui laivauksiin ja palkanlaskentaan.
Palkkanauhat olivat sellaisia kapeita papereita, joihin palkat laskettiin käsin. Ei silloin mitään tietokoneita ollut. Laskut näppäiltiin laskukoneilla. Siinä oppi näpyttelemään tarkasti ilman, että tarvitsee edes katsoa koko laskinta, Hämäläinen naureskelee.
Hänen etätyöpisteeltään löytyy edelleen uskollinen ”kalkulaattori”. Se auttaa hahmottelemaan taulukkolaskentaohjelman rinnalla, miten johonkin laskennalliseen lopputulokseen päästään.
Jos työtehtävät ovat monipuolisia nykyisin, niin totisesti sitä ne olivat myös ennen.
Hämäläinen havainnollistaa paperille piirtäen sahalaitoksen pihapiirin ajankulkua. Sahan kupeessa oli entisaikaan myös asuinrakennuksia.
Tien poikki rakentui lajitteluasema. Kaikki tavara tuli ja lähti sahalle silloin hinaajilla, uittamalla ja junilla. Kiskot menivät hake- ja turvekasoille saakka. Siellä kävin koputtelemassa junanvaunujen kylkiä ja päättelemässä, että onko sisällä mitään vai ei. Junanvaunusta piti etsiä ja kirjata numero, että tiesi mikä vaunu kuuluu mihinkin tilaukseen, Hämäläinen kertoo.
Rekat astuivat kuvioihin mukaan 80- ja 90-luvun taitteessa. Samoihin aikoihin uitot loppuivat ja hinaajat Metsä ja Tapio jäivät lopullisesti ansaittujen eläkepäiviensä viettoon.
Hämäläisten poppoosta Iisveden Metsä Oy:n arjessa töitä paiskii Kirsin lisäksi kolme muutakin perheenjäsentä. Kirsin työkaverina hallinnossa toimivan tyttären, Kati Hämäläisen dalmatiankoira Romi on etäkonttorilla päivähoidossa ja viihdyttämässä juttuhetkeämme häntänsä heilutuksella.
Sahan väki on tehnyt keväisin ja syksyisin yhteisiä retkiä, joiden aikana on risteilty tai tutustuttu muihin, Iisveden Metsä Oy:n tavoin historiallisiin tehtaisiin, laitoksiin tai satamiin.
Paljonhan meillä on sahalla muitakin, jotka ovat samasta perheestä. Vanhempia ja heidän lapsiaan. Työnteko on kivaa yhdessä. Meillä ei olla sellaista turhaa tärkeilyä, vaan mutkattomuutta. Keskinäinen ymmärrys on hyvä, Kirsi kuvaa työpäivien tunnelmaa.
Kesätöistä on hyvin usein innostuttu jäämään sahan leipiin pidemmäksikin aikaa. Jopa vuosikymmenien ajaksi.
Tunnetko muuten jo muita sahan moniosaajia, kuten ”nakkikonetta” tai ”senseitä”? Voit lukea heistä lisää seuraavaa PIIMÄPOSTIA odotellessa tästä.
Tutustu myös metsäosastoon. Se on paikallinen metsäasioiden tietopankki. Eero Riipinen kertoo osaston toiminnasta lisää tästä.
Ota PIIMÄPOSTI ja ajankohtaiset uutiset seurantaan sosiaalisessa mediassa Instagramissa ja Facebookissa.
huhti 5, 2022
Pienen Iisveden kylän sahalla jalostetusta kuusitavarasta lähtee lähes 90 % rakennustarvikkeina ulkomaille. Logistiikkajohtaja Anna Paanasen joukkueella on tarkka käsitys, mihin lähetykset lähtevät ja mitä niille kuuluu.
Kärkkäälän kylällä kevätaamu valkenee. Anna Paanasella on kotitiluksillaan tuoreet aamusumpit kupissa ja kuormien suunnittelu jo hyvässä vauhdissa.
Opiskellessaan puutekniikkaa Kuopiossa, Paananen löysi tiensä naapuriin ja Iisveden sahalle kesätöihin. Työnkuvaan kuului aluksi mm. postien lähettäminen, tilastojen tekeminen ja puhelimeen vastaileminen.
Vuonna 2013 sain sitten vakituisen paikan. Jussi Rossi otti hoitaakseen tuotantojohtajan työn ja sahatavaran lähetykset tulivat minun rastikseni, Paananen kuvaa nykyhetkeä ja veistää, että kesätyö taitaa olla sahan yleinen ”esikarsinta” moneen pitkään työuraan.
Paanasen pihapiirissä vilskettä luo harmaa norjanhirvikoirien kasvattaminen. Metsästystä ahkerasti harrastavan Jussi Rossin yksi metsästyskoira, Heinämäen Huki, on Annan kennelin pentuja.
Huki onkin sekä muotovalio, että käyttövalio. Se on pärjännyt tosi hyvin näyttelyissä ja haukkukokeissa. Tämä kenneltoiminta on tällaista mukavaa vapaa-ajan puuhaa. Ei mitään bisnestä, Anna kuvailee harrastuksen luonnetta ja lisää itsekin olevansa aktiivinen metsästäjä.
Työpaikka kotitilan läheisyydessä on ollut kaikin tavoin sopiva palanen luonnon helmassa viihtymisen yhtälöön.
Kevät on hyvä aika mennä metsässä lumikengillä. Syksyisin kerätään sieniä ja marjoja. Paras iltapala on ruisleipä, jonka päällä on sipulin ja kerman kanssa pannulla käytetty kantarelli, Paananen kertoo luonnon monipuolista antia omassa elämässään.
Kymmenen kilometrin matka Piimänkadulle taittuu välillä pyörällä Karsikonmäen kautta.
Ja mansikat voi hakea läheiseltä Selänteen marjatilalta. Ollaan jo vähän kuin samaa perhettä, Paananen nostaa kotiseudun yhteisöllisyyttä esiin.
Työssään Paananen suunnittelee lähtevien tavaroiden kuormat. Dokumenttien tekeminen, laivojen tilavaraukset ja autojen tilaukset tapahtuvat sähköisten järjestelmien kautta. niistä voi myös seurata toimituksien etenemistä.
Tarja Vornanen huolehtii vientitrailereista. Lastauspihalla vakituiset trukkikuskit Ari Suihkonen ja Joni Turkka nostavat oikeat tavarat oikeisiin kyyteihin.
Tästä pihasta auto lähtee kohti terminaalia, jossa lasti kuormataan laivaan. Siitä matka jatkuu Lybeckin satamaan. Italian toimitukset lähtevät siitä eteenpäin junalla. Joskus menee perille koko auto mukana, Anna havainnollistaa toimitusten kulkua.
Paananen pelasi joskus aktiivisesti pesäpalloa Suonenjoen Vasaman kopparina. Hän oli siis se takakentän kaveri, joka napsii palloja räpylään. Pesistausta on ollut hyvää treeniä nykyisiin koitoksiin.
Olimme parhaimmillamme Suomi-sarjassa asti pistämässä kampoihin muiden kylien porukoille. Näen tässä meidän työssämme samanlaisen tiimihengen merkityksen. Onnistuminen on joukkuepeliä. Eikä kukaan ”lankaannu”, jos jotain sattuu. Kaikesta opitaan. Kehitytään yhdessä, Paananen tiivistää työskentelylle voittavan pelikirjan sisällön.
Maailmalla yli 20 vuotta ja 35 eri maassa kiertänyt Pekka Sainio tuntee erityisen hyvin, mitä Paanasen tiimin matkaan lähettämästä sahatavarasta maailmalla tuumataan.
Voit lueskella seuraavaa Piimäpostia odotellessa hänen mietteitään tästä.
Tuotantojohtaja Jussi Rossin tarinaa sahan leivissä pääset lukemaan tarkemmin tästä.
Kuule aina etujoukossa uusimmat kuulumisemme ja tule seuraamaan meitä Instagramissa ja Facebookissa.
maalis 22, 2022
Iisveden Sahan keväisiä aamuja on kohta sata vuotta valvonut kukkulan päällä seisova keltainen puurakennus. ”Konttorinmäki”, niin kuin siitä kuulee puhuttavan. Tänään on aika astua konttorin ovesta sisään ja syventyä metsänhoidon ja puukaupan pariin Iisveden Metsä Oy:n metsäjohtaja Eero Riipisen johdolla.
Toimiston väen tervehdykset saattelevat sisälle ja käytävän päähän. Puisen oven luona seisoo kyltti, jossa lukee ”METSÄOSASTO”. Täältä löytyy se tiimi, joka huolehtii metsänomistajien tarpeista ja toiveista, kun metsää myydään tai metsäasioiden kanssa kaivataan apua.
Paljon me juttelemme täällä muustakin kuin puun ostosta. Monipuolinen asiakaspalvelutyö on mahdollista, kun osaaminen ja kokemus on täällä sahalla niin laajaa. Jos me emme itse hoida jotakin asiaa, niin osaamme ainakin neuvoa eteenpäin ja oikeaan paikkaan, Metsäosaston toiminnasta vastaava Eero Riipinen raottaa osaston roolia.
Riipisen työpäivät koostuvat hyvin erilaisista sisällöistä. Parhaillaan työnkuvaan kuuluu uuden työntekijän perehdytystä. Joskus on asiakaskäyntejä. Seuraavalla viikolla tulee yhteistyökumppaneita vierailulle.
Tänään on varattu aikaa markkinoinnille ja joskus jalkaudutaan kouluihin kertomaan lapsille metsäalasta. Meillä toimenkuvat ovat tällaisena pienempänä metsäyhtiönä hyvin laajoja, Riipinen toteaa.
Kevät kolkuttelee ovella ja metsäosastolle lumien hupeneminen tarkoittaa tahdin kiihtymistä.
Osa hakkuista tehdään talvisin. Osa kesällä. Sitten on kelirikkokausi, jolloin työn kulkuun vaikuttaa erittäin paljon tiestön kunto. Puut pitää pystyä järjestämään turvallisesti metsästä sahalle, Eero mallaa vuoden kiertokulkua.
Hankasalmen maaseudulta kotoisin oleva Eero Riipinen halusi pienenä maanviljelijäksi, koska isän viljelytouhut näyttivät niin kivalta. Sitten tuli hetki, kun innostus kokkaamiseen syttyi erilaisten ruokaohjelmien kautta. Ensimmäinen yritys ja sen lopputulos kauhan varressa saivat kuitenkin toisiin ajatuksiin.
Tie johti Savon Ammatti-instituuttiin ja metsäalaa opiskelemaan Toivalaan. Nykyisin olen kyllä hyvä jo ruuanlaitossakin, Eero virnistää.
Nikkarilan (nykyinen XAMK) korkeakouluopinnoissa Eero tutustui Jussi Rossiin, joka toimii Iisveden Metsä Oy:n tuotantojohtajana. Jussin houkuttelut sahaelämän pariin tuottivat tulosta.
Tilaisuus työskennellä paikallisella sahalla kuulosti kyllä niin hyvälle, että ei siinä paljon tarvinnut Jussin ylipuhua minua, Eero muistelee siirtymistään ”Piimän” vahvuuteen.
Metsäkaupan laatiminen aloitetaan päättämällä puukaupan kohde ja hakkuun luonne eli onko kyseessä harvennus, metsän uudistus vai molempia.
Tarjousten perusteella sovitaan kauppa ja tehdään alueesta metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukselle. Ilmoituksen voi tehdä kumpi osapuoli tahansa. Myyjä voi valtuuttaa ostajan tekemään ilmoituksen puolestaan.
Varsinainen hakkuutyö voi olla seuraavalla viikolla, seuraavan kuukauden aikana tai seuraavana vuonna. Harvemmin kuitenkaan kaupanteosta kuluu puolta vuotta pidempään, Riipinen kuvailee työjärjestelyjä.
Valmis tavara siirretään tien varteen, josta puut kuljetetaan sahalle. Kaupan yhteydessä voidaan sopia myös muista metsänhoidon toimenpiteistä.
Hakkuu on aina yksilöllinen tapahtuma. Leimikko ei ole koskaan samanlainen, vaikka paikkakin olisi tismalleen sama. Puuston määrä on erilainen. Tässä työssä ammattilaisen silmä alkaa ajan kanssa harjaantumaan. Tulee valokuvamainen muisti, millainen mikäkin paikka on, Riipinen toteaa.
Työyhteisöään ja työkavereitaan Eero Riipinen nimittää tunnolliseksi sakiksi. Jokainen sahalla kokee olevansa merkityksellinen.
Uusiin ihmisiin tutustuu työn kautta koko ajan lisää, kun on aktiivisesti tekemisissä eri toimijoiden kanssa oppilaitoksista metsäyhtiöihin.
Iisveden Metsä on yhteisö, jonka tekijöillä on kasvot. Me tunnemme toisemme. Täällä talossa tehdään paljon pitkiä työuria. Kyllähän sellainen kertoo tästä työpaikasta paljon, Riipinen päättää.
Ja metsänomistajien kanssa yhteistyössä onnistumisen paras mittari on tietysti se, että puukaupan jälkeen tulee seuraavakin kauppa.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista mitä puukaupasta tuumasi aiemmin Aulis Sahimaa, joka ehti olla sahan palkkalistoilla 40 vuoden ajan. Lue artikkeli tästä.
maalis 2, 2022
Nousemme toiseen Vesannon Kuljetus Oy:n Scaniaan tuulensuojaan juttelemaan. Sen tilava hytti, Tommi Koljosen sanoin kolmio, toimii yhdistettynä keittiönä, eteisenä ja olohuoneena. Keskellä sijaitsevasta hyllystä pullahtaa esiin mikro.
Moottorit ja autot ovat olleet aina meidän elämässämme mukana. Rekan kyydissä olemme istuneet melkein synnytyslaitokselta lähtien. Autossa vietetään paljon aikaa. Ehkä liikaakin, jos meidän puolisoiltamme kysytään, Tommi heittää pieni virne naamalla.
Timon ja Tommin isä, Teuvo Koljonen, oli myös puutavara-autoilija. Hän omisti jo 70-luvulla kuorimakoneen, jolla kuorittiin puuta Iisveden ympäristössä. Hän linjasi pojilleen, että rekan rattiin lähdetään vasta sitten, kun on ensin koulut käyty.
Tommi on valmistunut logistiikkainsinööriksi Jyväskylän teknillisestä oppilaitoksesta Leijonien kultavuonna 1995. Timo sai päätökseen saman tutkinnon samasta paikasta viisi vuotta myöhemmin eli vuonna 2000.
Koulusta sai paljon hyödyllistä tietoa esimerkiksi ajojen ja purkujen suunnitteluun. Ja kustannusasioista arvokasta tietoutta, Tommi luettelee koulutuksen hyviä puolia.
Hän heittää malliksi lukuja puunajon alkuinvestoinneista. Uusi nosturi, perävaunu ja ”nuppi” maksavat yhteenlaskettuna noin 450 000 euroa. Ja silloin käytössä on vasta työkalu – ilman, että kukaan on ratissa.
Koljosten seuraava autoileva sukupolvi on jo puolivalmiina jatkamaan firman tarinaa, kun Timon 11-vuotias poika Emil osaa jo lastata kuorman ja peruuttaa.
Timo näyttää puhelimestaan kuvan, jossa auto lähti lastauspaikalla valumaan kohti ojaa. Jäisellä pinnalla oli hetkessä pyörän pito kateissa ja ojan penkka kutsui.
Aina on olemassa riski, että jotain käy. Siinä pitää sitten ratkaista se tilanne jollakin tavalla. Tässä tilanteessa tyhjensin kuorman pois päältä ja laitoin ketjut. Siitä se sitten lähti auto nousemaan takaisin tielle, Timo kertoo.
Koneyrittäjät pitävät tiiviisti yhtä. Ongelmatilanteissa parasta ratkaisua mietitään porukalla. Radio jää hytissä täysin sivurooliin, kun tuttujen kanssa vietetään puhelimessa aikaa. Tommin mukaan, yksi akullinen virtaa ja 7 tuntia puhetta ei tahdo yhteen päivään mahtua.
Pikkuteiden ja suoalueiden reitit voivat olla joskus isoja kysymysmerkkejä. Kaikkiin tilanteisiin ei vielä Google anna vastauksia, joten hyvästä paikallistuntemuksesta on valtavasti apua.
Tiet on kyllä opittu tuntemaan hyvin. Ja sitten jos me emme itse tiedä jotain seutua, niin kysymme meille keikkaa heittävältä Huuskosen Artolta. Hän on ajellut näillä raiteilla 30 vuotta, Tommi paljastaa veljesten oman tietolähteen.
Rekkakuskin ammattiin liittyy paljon mielikuvia. Niin hyvässä – kuin pahassa.
Ainahan sitä välillä kuulee, että onko se kuorma pakko juuri nyt tehdä. Ollaan tukkona tai hajottamassa teitä. Suurin osa kohtaamisista on kuitenkin mukavia. Kun lähiseudun metsänomistajat käyvät lastauspaikalla juttelemassa. Joskus voi siinä sitten samalla vinkata Iisveden Metsän puun ostosta heille, jotka eivät siitä vielä niin paljoa tiedä, Tommi tokaisee.
Timolle on jäänyt hyvin mieleen myös viime ajoilta eräs tankkaushetki Konnevedellä.
Siellä tuli pikkupoika kysymään minulta, että pääseekö kyytiin? Siinä sitten vedettiin pojan kanssa kierros hallin ympäri. Kyllä meillä pieni aika löytyy aina uteliaalle pikkuväelle, Timo kertoo veljesten yhteisestä periaatteesta alan maineen rakentajana.
Tommi Koljosen mukaan, päivän suunnitelmat voivat vaihtua hyvinkin aikaisin. Joskus jopa aamuviideltä.
Työpäivän käsikirjoituksia suunnitellaan etukäteen, mutta siihen voi tulla muutoksia jo aamuviideltä. Jos esimerkiksi junavuoro peruuntuu. Tien päälle ei tarvitse onneksi lähteä säässä kuin säässä.
Puunajo Iisveden Metsälle tuo paljon vapautta. Pääkallokeleissä ei ole pakko lähteä liikkeelle, kun voimme hyvin vapaamuotoisesti suunnitella kuormien ajoa keskenämme, Tommi toteaa.
Molempien veljesten mielestä Iisveden Metsä on metsänomistajan kannalta hyvä firma myydä puuta. Tukit liikkuvat tosi tarkasti ja kaikki jälkihoitokin hoidetaan hyvin.
Kun on pitkään tehnyt tätä ja on miettinyt, millä autolla kannattaa mennä minnekin kuormauspaikalle, niin aina on kuorma saatu perille. Kun vehkeet pysyvät ehjänä ja kuorma saapuu metsästä sahalle, se on aina hieno voitto, Timo kiteyttää työn parhaan kirsikan kakkuun.
Seuraavassa Piimäpostin artikkelissa kerromme lisää metsäkaupan tekemisestä. Sillä aikaa – ota seurantaan Facebook– ja Instagram-tilimme.
Lue odotellessa myös, mitä tukeille tapahtuu sahalla aiemmasta artikkelistamme TÄSTÄ
helmi 18, 2022
Iisveden Metsä Oy:n tuotantojohtaja Jussi Rossille metsä on kuin perheenjäsen. Se on mukana ajatuksissa kotona, töissä ja jopa matkoilla. Mitä kaikkea metsä Jussin perheen elämässä merkitsee?
Jussi kuvailee metsien keskellä elämistä verenperinnökseen. Äiti ja isä pyörittivät kotitilaa Rajalanniemessä. Molemmat olivat aktiivisesti mukana paikallisissa metsästysporukoissa.
Metsästys on meilläkin koko perheen harrastus. Näillä seuduilla on hyvät riistamaat. On vaikeaa kuvitella enää puhtaampaa ruokaa kuin luonnon omat antimet, Jussi kuvailee paikallista luontoa.
Rossien nelihenkisessä perheessä uuden metsästyskauden alku on odotettu hetki. Harrastus toimii henkireikänä, joka vie sopivasti ajatukset pois arjen melskeestä. Jussin neljästä koirasta kahta harmaata norjanhirvikoiraa ja mäyräkoira Hermannia käytetään metsästysapulaisina.
Sitten on lisäksi meidän Kauko. Se on sellainen iso ja lempeä vesipelastuskoira, joka tarvittaessa noukkii lapset järvestä ylös, Jussi naureskelee.
Jussi tekee kaiken muun lisäksi metsästykseen liittyviä vapaa-ajan matkoja esimerkiksi Etelä-Suomeen, Viroon ja Kroatiaan.
Jussi osti kotitilansa vanhemmiltaan vuonna 2010. Alusta pitäen tilan tavoitteisiin on kuulunut suunnitelmallinen metsänhoito.
Metsäomaisuus kannattaisi minusta nähdä omien tavoitteiden toteuttajana. Jokaisella meillä on elämässä erilaisia tavoitteita. Kannustan kyllä ehdottomasti kaikkia metsänomistajia panostamaan hyvään hoitosuunnitelmaan, koska metsällä on arvoa ihan samalla tavalla kuin asunnolla tai rahastoilla. Ja usein hyvällä tuotolla, hän toteaa.
Jussin kohdalla palaset ovat loksahdelleet sujuvasti paikalleen, kun työpaikkakin on löytynyt aivan kotitilan vierestä.
Kun ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä kaupunkeihin, metsän osuus elämässä on vähentynyt. Kun ennen asuttiin maalla, metsä oli lähellä. Käytiin metsästämässä ja traktorit hankittiin myymällä metsää. Nykyisin metsän voi omistaa jopa tietämättään, Jussi kuvaa kaupungistumisen megatrendiä.
Jussin työnkuva Iisveden Metsä Oy:n leivissä on vaatimattomasti ilmaisten ”hyvin monipuolinen”. Kysyjille on yleensä helpompaa kertoa, mikä EI kuulu hänen toimenkuvaansa.
Esimerkiksi puunhankintaan hän ei puutu. Siitä pitää huolen Iisveden sahan toinen Jussi, joka työskentelee metsäjohtajana. Jussi Rossi hänkin nimeltään.
Säännöllisesti käy niin, että minulle tarjotaan ostettavaksi metsää ja toiselta Jussilta kysytään sahatavaraa. Puolisot eivät sentään ole vielä sekoittaneet meitä ja soittaneet keskenään ristiin, Jussia heittää hymy suupielessä.
Sattumat Jussien kesken ovat hämmästyttävät. Molempia nimittäin yhdistää sama opinahjo, Nikkarila, joka tunnetaan nykyisin paremmin XAMK:ina (Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu).
Minä menin Nikkarilaan hieman myöhemmin. Opettajat siellä ihmettelivät, että taasko se tänne tuli opiskelemaan?, Jussi lohkaisee.
Tie koulunpenkiltä johti Kosovossa rauhanturvatehtävissä heitetyn vuoden mittaisen keikan kautta Iisveden Metsälle kesätöihin. Työura on sisältänyt mm. projektin, jossa otettiin linjaston kameralajittelu käyttöön.
Palokuntatoimintaakin Jussi ehti hetken vetää, kunnes vilkkaan arjen vuoksi hän tarjosi vetovastuun nykyiselle ”palopäällikölle” Sami Matilaiselle.
Täällä on Iisvesi-henki. Yhtenäinen, kehityshaluinen porukka, joka auttaa ja tukee toinen toisiaan. Parhaat jutut ovat tietysti ”senseillä” eli Ari Väätäisellä. Hänen punaisessa lippiksessään on jotain kummallista taikavoimaa, Jussi sanoo ja toimitusjohtaja Tommy Lindström komppaa tähän vahvistuksen vierestä.
Vaikka kylänraitti Iisvedellä on vuosien varrella hiljentynyt, niin sahalla on erittäin suuri merkitys seudun elantoon veroina, metsätuloina, yrittäjyytenä ja palkkoina.
Olen kyllä tosi onnellinen, että tämä elämä on mennyt näin. Ei ole ruuhkia, työpaikka on lähellä. Ja saa elää metsän keskellä. Metsäasiat ovat täällä Suomessa tosi hyvällä tolalla, Jussi päättää keskusteluhetkemme.
Seuraavaa PIIMÄPOSTIA odotellessa, ota seurantaan sosiaalisen median kanavamme INSTAGRAMISSA– ja FACEBOOKISSA
Lue myös lisää palokunnasta artikkelista: Iisveden Sahalla lähin palokunta on samalla tontilla
helmi 8, 2022
Pekka Sainion reissutarinoille luotiin pohja jo 70-luvulla, kun hänen isänsä asteli joka päivä työkseen Kemi Oy:n sahan porteista sisään. Suunnittelu- ja myyntihommissa hänkin.
Perheen paikkakunta vaihtui Kemistä ensin Ouluun, Oulu Oy:n Pateniemen sahalle ja siitä vuonna 1986 Kajaaniin, Kajaani Oy:n sahalle. Sahan portit pysyivät muutaman sadan metrin päässä. Sainion ensimmäiset kesätyöt sujuivat palovahtina sekä sahan ja höyläämön eri tehtävissä.
Armeijan jälkeen tie vei hetkeksi Englantiin, töihin huonekalutehtaalle työstämään kainuulaisesta puusta mäntyhuonekaluja myytäväksi mm. Lontoon Harrodsille.
Myöhemmin opinnot Helsingin yliopistossa puumarkkinatieteiden parissa johdattivat hänet ensin Saksan Freiburgiin vaihto-opiskelijaksi 1999-2000 ja myöhemmin Englantiin Yhtyneiden sahojen myyntikonttoriin harjoittelemaan.
Sain tehdä UPM:lle päättötyönä tutkimuksen puusepänteollisuuden asiakkaiden raaka-ainetarpeista. Iisveden Metsä Oy:n nykyinen toimitusjohtaja Tommy Lindström oli silloin samaan aikaan assistenttina laitoksella ja myöhemmin myyntipäällikkönä Metsäntuottajat Oy:lla. Tommy etsi uutta kollegaa Metsäntuottajille ja marraskuussa 2002 pääsin haastattelun kautta töihin, Sainio muistelee myyntiuransa alkua.
Metsäntuottajat Oy on Iisveden Metsän ja Kuhmo Oy:n yhteinen myyntiorganisaatio. Sen leivissä Sainiolla on kansainvälisiä reissuja takana jo yhteensä 35 maassa. Sainiolla on selkeä kuva, millaisia asiakkaat ovat.
Suuri osa Iisveden Metsä Oy:n asiakkaistamme on perheyrityksiä. Isä johtaa. Äiti on taloushallinnossa. Toinen veli höylää ja toinen ajaa trukkia. Pihaan saapuessa koira ottaa vieraat vastaan haukahduksillaan. Pienet ja sympaattiset toimijat näköjään löytävät toisensa, Sainio kuvaa tyypillistä tuotteiden ostajaa ja vertaa siihen Iisveden Metsä Oy:n kokoluokkaa omassa markkinassaan.
Pekka Sainio kuuli jo uransa alussa kommentteja, miten metsäteollisuus nähdään auringonlaskun alana. Hän muistuttaa, että sahatavara on tälläkin hetkellä Suomen neljänneksi suurin vientiartikkeli.
Meillä on Suomessa hyvin hoidetut, sertifioidut metsät. Täällä ymmärretään metsien taloudelliset, ekologiset ja myös virkistykselliset arvot monipuolisesti. Meillä on erinomaisia tukijärjestelmiä metsienhoidon avuksi myös niille metsänomistajille, jotka ovat muuttaneet maaseudun kupeesta Helsinkiin tai vaikkapa Singaporeen. Eihän suomalaista parempaa asiantuntemusta metsänhoidosta ole varmaan olemassakaan, Sainio alleviivaa kaikkea kotimaista tietotaitoa.
Harvan alan raaka-aine pyritään jalostuksella käyttämään kokonaan eri tarkoituksissa. Rakennusmateriaalina puulla on muoviin ja teräkseen nähden ylivertaisia ominaisuuksia ympäristönäkökulmista. Esimerkiksi kyky sitoa hiilidioksidi rakennukseen koko sen elinkaaren ajaksi.
Tällä hetkellä puupohjaisilla materiaaleilla yritetään korvata esimerkiksi muovin käyttöä. On pulloja, ruokailuvälineitä ja niin edelleen. Puusta tehtyjä kankaita kehitetään, lääkeaineita uutetaan ja biodieselin käyttö kasvaa.
Maakunnille sahat ja puunjalostus ovat paikallisia sampoja, jotka työllistävät suuren joukon ihmisiä sahojen henkilökunnista yksityisiin yrittäjiin.
Sitten on myös virkistysnäkökulma. Sainion mielestä Suomessa ymmärretään hyvin metsän arvo ja yhteys ihmisten tasapainoiseen elämään.
Itsekin arvostan todella paljon luonnossa liikkumista. On luonnollista, että tuttujen alueiden muuttuminen särkee sydäntä, jos esimerkiksi näen mökkini lähellä hakatun metsän, mutta silloin pitää muistaa ja ymmärtää kokonaisuutta. Eli miten kaikki liittyy toisiinsa, Sainio toteaa.
Suurimmaksi osaksi Sainion arki sujuu asiakasyhteydenpidon ja markkinatiedon keräämisen äärellä. Tulevan markkinan ennustaminen on haastavaa.
Me koetamme Tommyn kanssa yhdessä löytää koko ajan joukosta uusia timantteja. Me emme kilpaile massamarkkinoilla, vaan keskitymme siihen missä olemme tosi hyviä. Iisvedellä sahataan parasta mahdollista tavaraa ja minä yritän etsiä tavaralle parhaat mahdolliset asiakkaat kollegoideni kanssa. Kehitetään vieläkin pikkuisen parempaa, Sainio muotoilee yhteistä työnjakoa.
Kun taustalla hihat ja hartiat heiluvat, niin Savon kuusi saa tähdittää Hollannissa tulppaanilaatikoita ja Keski-Euroopassa ikkunanluukkuja.
Kun näkee omin silmin sahatavarapaketin seisovan vuoristossa asiakkaan pihassa, niin kyllä siinä tulee tunne, että tähän on jo vähän yritystä ollut. Ei se paketti sinne ihan itsekseen ole päätynyt, Sainio kiteyttää lopuksi tekemisen meiningin nyt ja tulevaisuudessa.
Tekemisen meiningistä tarinoita on lisää luvassa, kun otat Piimäpostin ja SoMe-kanavamme seurantaan Facebook – ja Instagram
Voit lisäksi lukea, millaista palautetta Keski-Euroopasta on korviimme kantautunut täältä.
tammi 24, 2022
Tukkipinot toivottavat vierailijan tervetulleeksi oikeaan osoitteeseen. Toimistokoppiin astuessa, silmien eteen ilmestyy kaksi pöydällistä näyttörivistöä. Ruuduilta voi nähdä sahattujen tukkien sisällön oksien tarkkuudella.
Päivän aikana meillä sahataan 20-30 puuautollista tukkeja. Toimitukset eri maihin ovat hieman eri kokoisia. Esimerkiksi Italiaan lähtee 60- ja Hollantiin 50-mottisia kuormia. Suomessa määrä voi olla jopa 100 mottia, projektijohtajana sahalla työskentelevä Sami Juntunen taustoittaa.
Sami tuli Iisveden Metsän leipiin kesätöihin 2017. Ensimmäisenä työtehtävänä toiminut ”rimamättö” on nyt jo automatisoitu. Sillä tarkoitetaan kuivausrimojen asettamista sahattujen lautaerien väliin.
Tänne on tehty viime vuosina isoja investointeja. Esimerkiksi uusi lämpölaitos, joka mahdollistaa nopeamman puutavaran kuivauksen, Juntunen kertoo.
Sami jatkoi metsätalousinsinööriopintojensa ohella työskentelyä sahalla. Nyt hänet tunnetaan työporukassa ”nakkikoneena”, joka ottaa homman kuin homman hoitaakseen. Toista linjastoa valvova Sami Matilainen vieressä vahvistaa, että porukka on täynnä moniosaajia. Eri tehtävien kesken vuorottelu on sujuvaa ja tuo notkeutta, jos on esimerkiksi poissaoloja.
”Kuiva ajettu”, Matilaisen radiopuhelimen kaiutin kohahtaa. Märkänä ja kuivana käsiteltäville kuusierille on omat linjansa. Viestittely tapahtuu sisäisellä radioliikenteellä.
Yleensä alkuviikot ovat meillä hiljaisempia radioliikenteen kanssa. Viikonloppua kohti vauhti kiihtyy ja perjantaina on jo sitten aika levotonta, Juntunen ja Matilainen naureskelevat.
Sitten seuraamme ilmestyy ”sensei”, joka tunnetaan myös Ari Väätäisenä. Ari on Juntusen tavoin tullut sahan kuusikoplaan kesähommien kautta. Seuraava kesä on jo neljäskymmenesneljäs. Mutta mistä nimi ”sensei”?
Se tulee sulkapallosta. Meillä on torstaina ja sunnuntaina Iisveden koululla pelivuorot. Minä olen pelannut nyt 35 vuotta, Ari kertoo firman yhteisestä harrastuksesta.
Juntunen toteaa vierestä, että sensein arvonimeä ei saa, jos häviää paljon. Väätäinen kuittaa vaatimattomasti, että muilla on vain huonoa tuuria.
Tukit tanssivat linjastolla rytmikkäästi eteenpäin kuin tietokonepeleissä. Tunnelmaa täydentää pelituolin näköisessä penkissä joystick kädessään tilannetta tarkkaileva Timo Pesonen.
Tuosta näytöstä näkee röntgenkuvat tukeista. Joskus joukossa voi olla mutkainen, hajonnut tai sisältä laho puu. Ne saadaan pois tässä vaiheessa, Juntunen viittoo kuvaruutuihin ja selvittää prosessia.
Yhdessä näytössä rulettipyörää muistuttava vekotin pyörittelee raskaita tukkeja kuin mitäkin kepeitä keppejä. Siinä on sahan metallinpaljastin. Siitä mitä? Emmehän me sentään missään lentokentällä ole! Mihin sitä tarvitaan?
Metallinpaljastin kertoo, jos puuhun on jäänyt rautaa. Esimerkiksi vanhoja piikkilankoja tai nauloja. Kyllä niitä tulee ihan säännöllisesti vastaan, Juntunen toteaa.
Lankkua syntyy näppärästi. Hihnat, sahanterät ja kuljettimet laulavat. Välillä sahurin kopissa työskentelevälle Jani Silkkolalle tulee terämieheltä ohjeita. Nyt otetaan 2,5 milliä alalaudasta pois.
Me olemme kaikki täällä tottuneet hyvin tarkkaan työhön. Siitä on tullut meille rutiini. Tiedämme koko ajan, mitä missäkin linjassa tehdään ja millä tavalla. Välillä käyn myös tutustumisreissuilla muilla laitoksilla. Aina voi oppia ja kehittyä lisää, Sami Juntunen kuvaa sahan toimintakulttuuria.
Joskus metsä on perintöä. Ei oikein tiedetä, mitä sille pitäisi tehdä. Kukaan ei ota metsänhoitoa vastuulleen. Sitten koko metsä unohtuu. 20 vuoden päästä omistaja ei enää edes tiedä koko metsästä, kun häneltä kysytään, pitäisikö metsälle jotain tehdä. Ei tämä niin yleistä ole meillä Savossa. Mutta yleistyy, mitä etelämmäs mennään, Juntunen antaa esimerkin tämän hetken metsänhoidon haasteesta.
Päätämme kierroksen pakkauslinjalle, jossa valmis rakennusmateriaali verhoutuu sievään pakettiin. Uusia kääreitä koristaa Alpit ja tavaran laatua ihasteleva Uwe, joka saa pian hienostuneen suojakuoren omalle hiihtomajallensa näistä savolaisista tykötarpeista.
Jos sinä haluat tutustua sahan toimintaan tarkemmin, niin voit tehdä tästä virtuaalisen tehdasvierailun
Ota meidät seurantaan Facebookissa – ja Instagramissa
tammi 13, 2022
Iisveden saha on Suomen puunjalostushistorian harvinaisuus, koska se on selvinnyt kohta jo sata vuotta joutumatta liekkien lyömäksi. Ja mikäli on kiinni Sami Matilaisen luotsaamasta, vapaaehtoisista koostuvasta palokuntatiimistä, niin ei tule käymään jatkossakaan.
Pakkasmaanantaina klapit ovat uunissa tuomassa tupaan lämpöä, kun työnjohtaja Sami Matilainen käynnistelee viikkoa. Puunjalostuslinjastolla tukit liikkuvat kahdessa vuorossa, jossa ohjelmat mittaavat kuusen sydänpuusta paksumpia lautoja ja kupeista kapeampaa rakennustarviketta.
Sahalla tehdään pieniä eriä asiakastarpeiden mukaan. Minun ja toista vuoroa vetävän Juha Halosen tehtävänä on huolehtia, että kaikki linjastolla pelaa. Oikea tavara on oikeassa koossa. Opastetaan, ollaan tukena ja ohjelmoidaan lajittelutiedot koneille, Sami kertoo toimenkuvastaan.
Hänellä on Piimänkadulla toinenkin vastuupesti – hän on sahan palokuntatoiminnan ”palopäällikkönä”.
Joskus nuorempana olin mukana palokuntatoiminnassa. Olen ollut sahan palokunnassa melkein koko tämän 8 vuoden työurani ajan. Alussa hiipunutta toimintaa haluttiin sytytellä uudelleen kipinään Rossin Jussin johdolla. Sitten Jussi antoi tilaa tehtävästään seuraavalle ja meiltä muilta kyseltiin halukkuutta jatkaa homman vetämistä. Se olin sitten minä, joka nosti käden pystyyn, Sami muistelee nimityksen taustaa.
Kahdeksanhenkisessä palokunnassa on Samin lisäksi mukana kaksi jäsentä, joilla on kokemusta VPK-toiminnasta. Mitään koulutus-, kokemus- tai kurssitushistoriaa ei tarvitse olla päästäkseen mukaan ryhmään.
Toiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoista ja sitä harjoitellaan työn sallimissa ehdoissa työvuorojen ulkopuolella. Kokoontumiset ovat normaalisti lauantaisin. Niitä on ollut noin 2-4 kertaa vuodessa. Harjoituksissa tarkastetaan kaluston kunto, sammuttimet ja vesipisteet. Ja tietysti leikitään vähän vedelläkin, Sami kuvailee yhdessä tekemisen meininkiä.
Harjoitteleminen on tärkeää, koska tulipalotilanteessa aikaa on vähän. Kaiken toiminnan tulisi olla hyvin luissa ja ytimissä. Sami arvioi, että Suonenjoen palokunnan matka sahalle kestäisi noin 10-15 minuuttia. Alkusammutuksella on iso merkitys.
Iisveden Metsä Oy:n palokaluston kuljettamisesta huolehti pitkään uskollisesti palvellut palokärry. Silloin tällöin näköpiiriin ilmaantui tarjokkaita autoja, joita käytiin mittailemassa. Sopivaa ”vaihtaria” ei vain tullut vastaan. Sitten silmien eteen tupsahti Yaran käytössä ollut Mercedes-Benz. Eikä mikään takatuuppari, vaan ihan pesunkestävä neliveto!
”Mersussa” on letkut, suuttimet, sammuttimet ja raivauskalusto. Kaikille palokuntalaisille löytyy asianmukaiset sammutusasut, kypärät ja saappaat. Vesitykki on edessä ja vesipumppu takana. Ja tietysti moottorisahatkin, Sami käy läpi lisävarusteluetteloa, jota ei ihan mistä tahansa Nettiauton ilmoituksesta löydä.
Pillit ja valotkin on, jos keikkaa pukkaa. Tositilanteita paloautolle ja sammutusryhmälle ei ole vielä onneksi tullut. Sami kuitenkin muistaa erään tilanteen, jossa yksi sahan trukeista syttyi tuleen. Neuvokas hakeauton kuski huomasi palon ja hälytti palokunnan Suonenjoelta paikalle.
Kuvassa vasemmalta alkaen: Juha Väätäinen, Kari Snellman, Jake Fräntilä ja Ari Suihkonen.
Meillä syntyy linjastolla paljon palolle suotuisaa raaka-ainetta, kuten purua. Kitka voi nostaa lämmöt korkealle, kun puru kasaantuu pyörivien laakereiden väliin. Linjaston huoltotöiden yhteydessä hitsataan ja käytetään rälläkkää. Kipinä voi sytyttää palon pitkänkin ajan jälkeen. Tämän vuoksi meillä on erikseen nimetyt palovahdit hoitamassa jälkitarkkailun, Sami kertoo.
Koronaviruksen vuoksi kokoontumisia on ollut hetkellisesti vähemmän, mutta toiveikkuutta harjoituskertojen lisääntymisestä on. Myös yhteistoimintaa Suonenjoen kaupungin palokunnan kanssa voisi tulevaisuudessa kehittää.
Sami rohkaisee lopuksi kaikkia palokuntatoiminnasta kiinnostuneita olemaan aktiivisesti yhteydessä häneen. Uudet kasvot ovat porukkaan lämpimästi tervetulleita.
Seuraava Piimäpostin juttu ilmestyy tammikuun lopussa. Ota meidät seurantaan Instagramissa– ja Facebookissa, niin pääset lukemaan ja katsomaan lisää puuhiamme, historiaamme ja tarinoitamme ensimmäisten joukossa.
joulu 29, 2021
Aulis Sahimaa tienasi ensimmäisen metsätilinsä jo 6-vuotiaana, kun hän kuori petkele kourissaan tukkeja isänsä apuna. Taksa oli muutaman pennin kappaleelta. Keiteleen maisemista pitkälle työuralleen ponnistanut Iisveden Metsä Oy:n metsäjohtaja on jäämässä nyt eläkepäiviensä viettoon vuoden 2021 päättyessä. Millaisia käänteitä matkasta on juurtunut muistiin ja mitä mietteitä 40-vuotisen tarinan päätös herättää?
Metsä ja leimikoiden teko on aina vetänyt Aulista puoleensa. Alalla työskentelyn parissa hän aloitteli metsänhoitoyhdistyksen kirjoilla. Vuonna 1981 hän päätti ryhtyä katselemaan itselleen sopivaa paikkaa, jossa pääsisi hieromaan puukauppaa kylien ihmisten kanssa.
Iisveden Metsä vaikutti mukavan pieneltä ja sympaattiselta paikalta. Kysyin sitten töitä ja sainkin kutsun haastatteluun. Sillä tiellä ollaan edelleen, Aulis muistelee päätymistään pitkäaikaisen leipäpuunsa ääreen piimänkadulle.
40 vuotta jatkunut ura puukaupan parissa on tuonut tullessaan monenlaista kertomusta tupien kahvipöydistä ja savolaisista pihapiireistä.
Auliksen kohdalla voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että hän tuntee Savon metsät hyvin. Alussa hankinta-alue rajoittui Pielaveden, Keiteleen ja Maaningan seudulle. Sieltä hän on tullut viimeisen 20 vuoden aikana ostamaan puuta Kuopion, Vehmersalmen, Leppävirran, Varkauden, Heinäveden ja Joroisten alueelle.
Iisveden Metsä ei hankkinut puuta Kuopiosta joskus ollenkaan, kun seudulla oli vaneritehdas. Minulla oli mahdollisuus toimia täällä yhtiön ostotoiminnan edelläkävijänä, Aulis muistelee uran varrella tapahtunutta laajennusta.
Kuusi on tullut ”Piimän Sahan” palveluksessa tutuksi. Auliksen mielestä Savossa on osattu pitää metsiä hyvässä kunnossa. Nykyisin metsänhoitoon on ilmestynyt monenlaisia vaihtoehtoja. Monipuoliset ja jokaiselle sopivimmat mahdollisuudet hän kokee pelkästään hyväksi asiaksi.
Metsänhoitotyö ja puukauppa on muuttunut vuosien saatossa valtavasti. Auliksen kertomuksessa nousee esiin etenkin nopeus, jolla kaikki lähti kehittymään kultaisella 80-luvulla.
Työmailla saattoi olla 15-20 sahuria, jotka kaatoivat puita moottorisahoilla. Kaadetut tukit pinottiin ja mitattiin. Kuutiot laskettiin taskulaskimella ja käsipelillä. Illansuussa tehtiin laskutoimitukset asiakirjoihin ja raapustettiin sekki metsänomistajalle, Aulis käy läpi puukaupan tekoa uran alusta.
Pian kuvaan astuivat metsäkoneet. Laitteiden ja ohjelmistojen kehitys poisti vaihe kerrallaan käsityötä. Nykyisin monitoimikone osaa hakata metsän annettujen rajausten ja määritysten mukaan. Leimikot merkataan karttoihin sähköisesti. Siitä kartat siirtyvät digitaalista tiedonvälitystä pitkin kuskeille. Metsänomistaja saa tiedon ja mittaustodistuksen, kun savotta on valmis. Enää ei tarvitse sekkivihkoa rintataskusta tapailla esiin.
Aulis on tullut läheiseksi hahmoksi monen savolaisen maatilan pihapiirissä. Kun hänen autonsa karauttaa pihaan, auton ikkunasta päätään nostaa Auliksen reissukaverina pitkään toiminut kääpiösnautseri. Se on todellinen jäänmurtaja.
Yleensä se huomataan ikkunasta ja perheen lapset rientävät sitä hoivaamaan. Se on oppinut muistamaan kaikki osoitteet, missä se on saanut erityisen hyvää huolenpitoa. Juoksee edeltä käsin koputtelemaan ovea, Aulis naureskelee
Aulis pitää inhimillistä otetta ja tilannetajua työssään tärkeänä. Hän kertoo esimerkin eräästä kohtaamisesta virastossa. Kun virkailijalle alkoi puhumaan muustakin kuin itse asiasta, hänenkin asiakeskeinen kuorensa avautui.
Minä en ole oikeastaan koskaan ollut sellainen ”virkamiesmäinen”. Jos on jossakin talossa sattunut vaikka lehmä poikimaan, niin siihen tilanteeseen on osannut suhtautua oikein, Aulis luonnehtii itseään.
Kaupanteko on vuosien saatossa muuttanut muotoaan. Kaikki asiointi oli edellisellä vuosituhannella hyvin läheistä ja henkilökohtaista. Tutustumista, metsän tutkimista ja kuulumisten vaihtoa. Hintaneuvotteluja käytiin talojen peräkammareissa kahvikupin ääressä.
Viime vuosina yli puolet kaikista kaupoista on syntynyt niin, ettei metsänomistajaa näe koko tapahtuman aikana kertaakaan. Aulis sanoo, että korona on osaltaan karsinut henkilökohtaista kanssakäymistä, mutta arvelee, että etäkauppa on myös luonnollista kehitystä siitä, kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkeihin.
Metsän myyjät ovat edelleen aika perinteistä porukkaa. Keski-ikä liikkuu kuusissakymmenissä. Nuoremmat haluavat kysellä paljon, mutta kyllähän luonnosta vieraantumista on nähtävillä. Ennen asuttiin maalla, nyt kaupungissa. Kun sitten perintönä saadaan omistukseen metsiä, joillakin voi olla jopa arkuutta metsänhoitoa kohtaan. He käyvät metsäkursseilla ja sanovat sielläkin, että ovat vasta oppimassa asioita, Aulis kuvailee nykyistä metsänomistajakuntaa.
Omistaminen ja perinteet herättävät tunteita. Edellisten sukupolvien tukkanuottaset saattavat siirtyä seuraaville tilanpitäjille. Mielipiteiden ristitulessa tarvitaan diplomaattista kykyä. Enimmäkseen kuitenkin asiat sujuvat sopuisasti.
Kerran eräs tuttu suurmetsätilallinen asiakkaani tokaisi, että tällä kertaa saattaa olla viimeinen puukauppa, kun tytär on luonnonsuojelija. Sitten koitti isot metsäverot. Tytär antoi valtakirjan metsänhoitoyhdistykselle ja minä tein kaupat, Aulis muistelee.
Keskustelu erilaisten sidosryhmien ja mielipiteiden välillä on lisääntynyt. Ainakin keskellä Suomea ymmärretään hyvin metsänhoidollisia toimenpiteitä.
Auliksen puheessa pitkäaikainen työnantaja kuuluu yhteisöllisenä, yhtä köyttä vetävänä ja rentona paikkana. Työtä tehdään tosissaan, mutta vitsit lentävät ja huumori kukkii.
Tämä on ollut hyvin itsenäistä työtä. Minun aikanani talossa on ollut kolme eri toimitusjohtajaa ja aina olen kokenut saavani tukea ja luottamusta johdolta. Täällä on ollut minun aikanani pitkiä, eläköitymiseen jatkuneita työuria paljon. Ihmisiä ymmärretään ja heidän parasta osaamistaan osataan hyödyntää. Harvoin on myöskään näin vapaata työpaikkaa tarjolla. Toki se tarkoittaa myös vastuuta samalla kaikesta. Puunhankintaankin on oltu tyytyväisiä kaikki nämä vuodet, Aulis käy läpi tärkeimpiä syitä.
Vaikka Aulis poistuu nyt leimikkoja rajaamasta ja kuusitukin hankinnasta, metsä ei tule katoamaan hänen elämästään minnekään. Omien metsien hoitotyöt jatkuvat. Metsään on mukava lähteä vaikka koiran kanssa kävelylle. Sanomalehden ja kahvikupin ehtii nautiskella jatkossa hieman verkkaisemmin.
Iisveden Metsä Oy kiittää Aulista kaikista kuusentuoksuisista yhteistyövuosista ja toivottaa hyvin ansaittuja, rentouttavia eläkepäiviä.
joulu 15, 2021
Iisveden Metsä Oy kuuluu monen paikallisen puheessa ”Piimän Sahana”. Tässä samassa Jauholahden pohjukassa olemme kohta 100 vuotta ahertaneet. Täällä Piimänkadulla on koko Suomen historiassa hyvin erityislaatuinen saha. Omistuspohja on edelleen sama kuin vuonna 1924.
Puunjalostusperinteen parissa kapula on siirtynyt edelliseltä metsänomistajasukupolvelta seuraavalle. Paikka henkii koko Suomen metsäteollisuuden historiaa. Ja nyt haluamme kertoa siitä sinulle lisää.
Aivan aluksi sahan raaka-aine tuli puhtaasti omistajiemme metsistä, mutta jo vuonna 1927 puuta ryhdyttiin ostamaan kiinteillä kaupoilla ulkopuolisilta. Metsän myyjän kannalta tämä tiesi hyvää, sillä puukaupasta karttuneet rahat olivat nopeammin näpissä.
Tänäänkin, vuonna 2021, meille voi tarjota myös suoraan kuusikkoansa ostettavaksi. Voisi kuvitella, että tämä on jo tuttua kaikille näin pitkällä historialla. Olemme kuitenkin huomanneet, että puun myynti suoraan meille on jopa yllättävän usein vaihtoehto, joka ei välähdä metsänomistajan mielessä, kun harvennus tai markkinatilanne on ajankohtainen.
Uskomme tämän johtuvan siitä, että keskitymme tiiviisti kuusen hankkimiseen ja sahaamiseen. Emme liikoja pidä ääntä itsestämme. Mene ja tiedä, onko se sitten kuuluisaa savolaista vaatimattomuutta, vaikka osaamme olla nöyrästi ylpeitä kaiken tekemisemme kanssa.
Ja miksipäs emme voisi olla? Nämä seudut ovat metsistään rikkaita. Ainutkertaisia aarteita, eikä niitä voi siirtämällä siirtää muualle. Niistä hyvä huolenpito kuuluu meille. Metsissämme kasvavat kuuset matkustavat enimmäkseen maailmalle. Savolaisesta kuusesta tykätään niin kovasti, että se olisi italialaisten mielestä kelvannut jopa itse Caesarille. Niin kestävää ja laadukasta se maineeltaan on.
Tämä artikkeli, jota nyt parhaillaan luet, on uuden viestintäkanavamme Piimäpostin ensimmäinen kirjoitus. Haluamme tämän foorumin myötä tuoda näkyvämmäksi kaikkea toimintaa ja mahdollisuuksia, mitä meillä on yhdessä sinulle paikallisena metsänomistajana ja asukkaana sorvata.
Meillä on täällä yhteen hiileen puhaltava yhteisö, jonka muodostavat kaikki metsien parissa elämäänsä eteenpäin tallaavat paikalliset toimijat – unohtamatta suinkaan niitä omistajia, jotka piipahtavat täällä kotiseuduillaan kylässä tai lomailemassa.
Piimäpostin kautta pääset seuraamaan lähietäisyydeltä arkeamme ja ihmisiä toimintamme sydänpuusta. Tutustut henkilökuntaamme ja yhteistyökumppaneihimme. Kuulet juuristamme parhaita pilkkeitä ja pysyt ajan hermolla, mitä lähialueiden metsänhoitotyölle kuuluu.
Seuraavalla kerralla esittelemme sinulle työkaverimme, joka on nähnyt aitiopaikalta kuusen havinaa ja metsäkauppaa jo viidellä vuosikymmenellä. Hän kertoo meille omia mietteitään alan aikamatkasta 80-luvulta tähän päivään saakka. Tätä odotellessa, ota seurantaan meidän Instagram– ja Facebook-tilimme.
Ja kun nyt kerran olet sivullamme, niin tutustu ihmeessä samalla reissulla myös pitkäaikaiseen puukauppa-asiakkaaseemme Kari Villaseen Suonenjoen Jalkalasta.
Terveisin
Iisveden Metsä Oy:n väki
1§
Toiminimi ja kotipaikka
Yhtiön toiminimi on Iisveden Metsä Oy ja kotipaikka Suonenjoki.
2§
Toimiala
Yhtiön toimialana on harjoittaa puunjalostusteollisuutta sekä kaikkea laillista liiketoimintaa.
3§
Suostumus osakkeiden hankintaan
Osakkeen hankkimiseen luovutustoimin vaaditaan yhtiön suostumus. Oikeus merkitä ja muutoin hankkia yhtiön osakkeita on jokaisella yksityisellä ja yhteisöllä, jotka hallintoneuvosto hyväksyy hallituksen esittäminä uusina osakkaina merkitsemään ja hankkimaan osakkeita.
4§
Osakkeiden lunastusoikeus
Jos yhtiön Osake siirtyy yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle, on siirronsaajan viipymättä ilmoitettava siitä hallitukselle, ja yhtiöllä on oikeus lunastaa osake seuraavilla ehdoilla:
1) Lunastusoikeus koskee kaikkia saantoja.
2) Vastikkeellisissa saannoissa lunastushinta on siirtäjän ja siirronsaajan sopima hinta, mutta kuitenkin enintään EUR 10 /osake. Jos saanto on vastikkeeton, lunastushinta on EUR 10 / osake.
3) Mikäli yhtiö käyttää lunastusoikeuttaan, hallituksen on tehtävä lunastusvaatimus osakkeen saajalle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.
4) Lunastushinta on suoritettava siirronsaajalle käteisenä rahana, pankkisiirrolla tai pankin varmentamalla shekillä kahden viikon kuluessa lunastusvaatimuksen tekemisestä lukien tai mainitussa ajassa talletettava ulosoton haltijalle.
5) Lunastusoikeutta ja lunastushinnan määrää koskevat erimielisyydet on siirrettävä välimiesten ratkaistaviksi välimiesmenettelystä annetun lain (967/92) mukaisessa järjestyksessä.
5§
Hallitus
Yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä huolehtii hallitus, ellei asia tämän yhtiöjärjestyksen mukaan kuulu hallintoneuvostolle. Hallitukseen kuuluu 3-5 jäsentä, joista yksi on toimitusjohtaja sekä lisäksi kaksi varajäsentä. Hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vuodeksi kerrallaan. Hallituksen jäsenten ja varajäsenten toimikausi on kaksi vuotta luettuna varsinaisesta yhtiökokouksesta varsinaiseen yhtiökokoukseen.
6§
Toimitusjohtaja
Yhtiöllä on toimitusjohtaja, jonka tulee hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaan hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa. Hallitus valitsee keskuudestaan varatoimitusjohtajan.
7§
Yhtiön edustaminen
Yhtiötä edustaa paitsi hallitus, toimitusjohtaja yksin, kaksi hallituksen jäsentä yhdessä tai hallituksen jäsen yhdessä hallituksen yhtiön edustamiseen valtuuttaman henkilön kanssa. Hallitus voi antaa edustamisoikeuksia.
8§
Hallintoneuvosto
Yhtiökokous valitsee yhtiön osakkaista kymmenjäsenisen hallintoneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan luettuna varsinaisesta yhtiökokouksesta varsinaiseen yhtiökokoukseen. Hallintoneuvoston jäsenistä eroaa kahtena vuotena kolme ja kolmantena neljä vuoron mukaan. Hallintoneuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vuodeksi kerrallaan.
9§
Hallintoneuvoston tehtävät
Hallintoneuvoston tehtävänä on
1) Valvoa hallituksen ja toimitusjohtajan hoitamaa yhtiön hallintoa.
2) Antaa lausuntonsa varsinaiselle yhtiökokoukselle tilinpäätöksen ja tilintarkastuksen johdosta.
3) Kutsua yhtiökokouksen koolle.
4) Valita hallitus ja määrätä hallituksen jäsenten palkkiot. Hallintoneuvoston kokouksissa on hallituksen jäsenillä oikeus olla läsnä ja lausua mielipiteensä.
5) Tehdä metsätalouden edistämiseen tähtääviä aloitteita.
10§
Tilinpäätös
Tilinpäätöksen, hallituksen toimintakertomuksen ja muiden yhtiön toimintaa koskevien pöytä- ja asiakirjain tulee olla viimeistään neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä valmiina jätettäväksi hallintoneuvostolle.
11§
Tilintarkastajat
Yhtiössä on yksi tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja. Mikäli varsinaiseksi tilintarkastajaksi valitaan hyväksytty tilintarkastusyhteisö, ei varatilintarkastajaa tarvitse valita. Tilintarkastajat valitaan vuodeksi kerrallaan.
12§
Yhtiökokouksen koollekutsuminen
Kutsu yhtiökokoukseen on toimitettava julkaisemalla se viimeistään 2 viikkoa ennen kokouspäivää yhtiön kotipaikassa ilmestyvässä sanomalehdessä tai yhtiön internetsivuilla. Kutsussa on mainittava kokouksessa käsiteltävät asiat. Kaikki mainittuihin asioihin kuuluvat ehdotukset ja asiakirjat on kahdeksan päivän ajan ennen kokousta pidettävä osakkeenomistajien nähtävillä yhtiön konttorissa sen aukioloaikoina. Muut tiedonannot osakkaille on toimitettava samalla tavoin kuin kutsu yhtiökokoukseen.13§
Yhtiökokouksen sisältö
Varsinainen yhtiökokous on pidettävä vuosittain hallintoneuvoston määräämänä päivänä kuuden (6) kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Kokouksessa on: esitettävä
1) tilinpäätös ja toimintakertomus
2) hallintoneuvoston lausunto tilinpäätöksestä
3) tilintarkastuskertomus päätettävä
4) tilinpäätöksen vahvistamisesta
5) toimenpiteistä, joihin taseen osoittama voitto tai tappio antaa aihetta
6) vastuuvapaudesta hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenille sekä toimitusjohtajalle
7) hallintoneuvoston jäsenten ja tilintarkastajien palkkioista valittava
8) hallintoneuvoston jäsenet
9) tilintarkastajat käsiteltävä
10) mahdolliset muut kokouskutsussa mainitut asiat.
14§
Äänileikkuri
Osakkeenomistajalla on äänivalta hänen omistamiensa osakkeiden lukumäärän mukaan siten, että
1-2 osakkeesta on 1 ääni
3-5 " " 2 ääntä
6-10 " " 3 ääntä
ja lisäksi jokaisesta seuraavasta 10 osakkeesta 1 ääni. Sen äänioikeus, joka samalla edustaa toista osakkeenomistajaa, määrätään kaikkien hänen edustamiensa osakkeenomistajien yhteenlasketun osakemäärän mukaan.
15§
Yhtiökokouksen puheenjohtajan valinta
Yhtiökokouksen avaa hallintoneuvoston puheenjohtaja, minkä jälkeen kokouksen osanottajat henkilöluvun mukaan valitsevat puheenjohtajan.
16§
Yhtiöjärjestyksen muuttaminen
Yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päättää yhtiökokous. Päätös on pätevä vain, mikäli osakkeenomistajat, joilla on vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista, ovat sitä kannattaneet.