Kotoisat äänet ja paljon tukkeja
Autoja. Linja-autoja. Pikkubusseja. Rattaita. Lapsia isien ja äitien käsipielissä. Tältä näytti Piimänkadun pihamailla, kun Iisveden Metsän ovet olivat juuri avautuneet yleisölle.
Harmahtavan pilviharson poskilta tihkui raikasta loppukesän tervehdystä nenän päihin, mutta se ei näyttänyt millään tavalla madaltaneen kenenkään mieltä tai laannuttaneen intoa käyttää harvinaista tilaisuutta hyödykseen.
Jos sitten sadan vuoden päähän vastaaviin juhliin tilataan aurinkoa, hekotteli hyväntuulisena eräs herrasmies odotellessaan keltaiset huomioliivit päällään pääsyä tuotantojohtaja Sami Juntusen luotsaamalle sahan esittelykierrokselle.
Ihmisiä oli saapunut paikalle tasaisesti läheltä ja kaukaa: Pieksämäeltä, Kärkkäälästä, Leppävirralta, viereisestä Tapiolasta ja Kolikkoinmäeltäkin, jolla on vetreä ja erityislaatuinen asema sahan työväen ja sukupolvien sydämissä ja historiassa jo 1930-luvulta lähtien.
Sahan pauke on meille niin tuttu ääni, että sen loppuminen hetkeksi jouluna on suorastaan outoa. Ihan kuin jotain kotoisaa puuttuisi, heitti naapurustosta polvenkorkuisen pojan kanssa liikkeelle lähtenyt vierailijatar.
Löytyipä joukosta entinen eteläkarjalaisen liimapuutehtaan työläinenkin. Hän oli kotoseudulla kyläilemässä ja asustelee nykyisin Savonlinnassa saakka.
Sahan pillin vihellys on jäänyt hyvin mieleeni. Sen perusteella tiesin aina, paljonko kello milloinkin on, hän muisteli ja kellonajatkin näyttivät tulevan ulos sutjakkaasti kuin näre sahan automatisoidusta laatulajittelusta.
Työvoiman määrästä, ikärakenteesta ja työurien pituuksista kyseltiin hanakasti. Työelämän nykytila puhuttaa ihmisiä ihan ymmärrettävästikin, sillä työsuhteiden keskimääräiset pituudet ovat viimeisimpien tietojen mukaan vain noin 3 vuotta.
Iisveden Metsä Oy:n mittakaavassa 3 vuotta on kuitenkin kuin ensimmäinen tutustumisviikko, sillä monissa sahuriperheissä kyseessä on jo vuosikymmeniä jatkunut sukupolvinen tarina. Vanhemmat ja lapset ovat yhteisessä savotassa koneilla, metsissä ja toimistossa parhaillaankin.
Lajittelija ja sahuri pääsivät molemmat vastaamaan esittelykierroksen aikana kiperääkin kiperämpään kysymykseen: Vilistävätkö pyörivät tukit koskaan silmissä ja tulevatko ne joskus uniin? Suoraa tunnustusta ei kummaltakaan lohjennut ja vastuu siirtyi sujuvasti kuulijalle.
Mutta mikä oli lopulta vaikuttavinta? Oliko se kenties tukkilajittelun röntgen? Kuivauskamari, johon mahtuu kerralla rekka-autollinen rimoitettuja nippuja? Vai oliko se veistosahan linjasta ja pyöröterien läpi millintarkasti sekunneissa singahtava priimakuusi?
Minua hämmästytti eniten, miten täällä on näin paljon puuta ja miten valtavan määrän te viette sitä täällä tuotannossa läpi. Ja siitä kaikesta puusta tulee vielä valmista lautaakin! Tällä työllä on pakko olla koko tälle alueelle iso vaikutus, naulasi innostuneena rouvashenkilö, joka oli saapunut nelihenkisen seurueensa kanssa paikalle läheisestä Suonenjoen Metsolasta.
Uusien investointien ansiosta, Iisveden Metsä Oy:n tuotantomäärä on 2000-luvun aikana reilusti yli kaksinkertaistunut 60 000 kuutiometristä noin 140 000 kuutiometriin (Lähde: Äijö, Iisveden Ikiliikkuja, 2024)
Toista ryhmää esittelykierroksella tuotannossa kierrättänyt toimitusjohtaja Tommy Lindström yllätettiin oman kierroksensa päätteeksi, kun Pieksämäen Seudun Metsänomistajat Ry:n väki saapui tervehtimään ja ojentamaan yhdistyksen viirin Iisveden Metsä Oy:lle sadan vuoden uutterasta työstä huomionosoituksena.
Sata vuotta on kyllä todella kova suoritus tällä teidän alallanne. Sellaiseen ei kyllä kovinkaan moni ole tainnut tässä maassa pystyä, kuuluivat kehaisevat keskisavolaiset saatesanat kättelyiden lomassa.
S/S Metsä ja paluu Jauholahteen
Päivän tapahtumaan varsinaiseksi vetonaulaksi oli ankkuroitunut vuosina 1925–1959 Iisveden Metsä Oy:tä uittopuuhissa tarmokkaasti palvellut S/S Metsä. Rakennusliike Pihatto oli Jani Pursiaisen luotsaamana rakennellut rantaan tuliterän laiturin uskolliselle hinaajalle, jonka ikä huitelee nyt jo liki 150 vuodessa. Kotiinpaluun selustaa oli varmistamassa Sisä-Savon Järvipelastajat Ry:n pelastusalus PV Iisveden Metsä, jonka navigointilaitteita ja valonheittimiä tutkittiin myös antaumuksellisella mielenkiinnolla.
Sahamme monitoimimiehen Harri Vesterisen saattelema vierasjoukko pääsi turvallisesti tukkikentän läpi ihastelemaan S/S Metsää, jonka hollantilainen V:n muotoinen höyrykone on todellinen maailmanluokan harvinaisuus.
Minun poikani ajelee Nurmeksessa ja Joensuussa puita. Siellä kuormia viedään edelleen laivojen kyytiin. Siinä touhussa on lasti saatava liikkumaan ilman viivyttelyä, että laiva pääsee aina takaisin matkaan, tarinoi laiturilla vuoroaan Metsän kannelle odotellut mies rusehtavassa pusakassaan. Käynti höyrypaatin kyydissä olisi ihan ensimmäinen kerta.
Hän tiedusteli myös, vieläkö puita Iisvedellä uittamalla kuljetetaan. Uittotouhuthan sahalla päättyivät jo 80-luvulla, kun rekka-autokuljetukset todettiin kannattavammaksi ja tehokkaammaksi toimintatavaksi.
Myöhemmässä jutustelussa ilmeni, että Piimän tontti on herralle hyvinkin tuttu. Olihan hän aikoinaan auraillut samoja pihoja puhtaiksi aamun varhaisimpina tunteina, kun trukkikuskit olivat vielä sahailemassa kuusitukkeja höyhensaarilla.
No sahurihan on tuttu jokaiselle…
Iisveden saha tuntui kytkeytyvän liki jokaisen jututettavan elämään jollakin tavalla. Yleisön joukosta löytyi entisiä sahureita, apureita, kuorijoita, konekuskeja, kesätyöläisiä ja sahureiden lapsia, joiden vanhemmat, isovanhemmat tai serkut olivat olleet joskus Piimän palveluksessa.
Eräs pariskunta oli saapunut tutkimaan ja muistelemaan poikansa entistä työpaikkaa. Kahvipöytäpuheissa oli vuosien varrella toistunut kosolti tyytyväiset nuotit erityisesti työntekijöiden huolenpitoa kohtaan.
1970-luvulla sahan ”juoksutytöksi” värväytynyt ja Karsikonmäen kautta pyörällä töihin hurautellut kävijä muisteli, miten hän oli tasapainoillut lähtevien kuormien päällä lähetyslistoja täytellen.
Kaikkihan täällä ovat töissä, ovat olleet joskus töissä tai tuntevat ainakin jonkun, joka on ollut töissä, hän niputti alleviivaten sahan asemaa paikallisten ihmisten arjessa.
Paikallisten Marttojen emännöimässä kestitysteltassa pullat, makkarat ja kahvi menivät kuin kuumille kiville. Grillin ritilän läpi kypsyi kolmen tunnin rientäessä noin 700–800 makkaraa ja varovaisen arvion mukaan paikalle pääsi noin tuhatpäinen kävijäjoukko.
Runsas osallistuminen henki vahvasti viitteitä, että sahateollisuuden työ kiinnostaa ihmisiä. Suoraan paikan päällä saatu runsas palaute myös korosti sitä:
Ihan mahtavaa, että te järjestitte tällaisen tapahtuman. Eihän tällaisia tilaisuuksia joka päivä tule tavan tallaajille vastaan. Heti kun kuulimme, että tällainen tapahtuma on tulossa, niin päätimme tulla. Toivon, että tällaisia mahdollisuuksia tulisi tarjolle useamminkin, huikkasi makkarajonosta eräs perheen isä, joka oli saapunut paikalle viettämään laatuaikaa tyttärensä kanssa kaksistaan.
Kiitämme lämpimästi kaikkia vieraita käynnistä ja mukavista rupatteluhetkistä. Kiitämme myös kaikkia yhteistyökumppaneitamme hienosti sujuneesta avoimien ovien tapahtumasta.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista mitä kuivaus- ja laatujohtajamme Miia Kiianmies kertoi sahauserän viimeistelevästä kuivausprosessista. Klikkaa juttuun tästä.
