Metsää työkonttorinaan pitävän Valtteri Kutvosen metsätiedeopiskeluiden harjoittelut ovat vieneet hänet savolaisen havumetsän ytimeen. Mistä Kutvonen antaa kiitosta Helsingin Yliopiston opetusstrategialle ja miten hän päätyi harjoitteluun juuri Iisveden Metsä Oy:lle? Piimäposti otti Kutvosen tenttiin.
Ei se propaganda, vaan ne työllisyysnäkymät ”nääs”
Tampereen ytimestä, Tammerkosken pauhusta ja ratikkapysäkkien kolkkeen keskeltä ei hiljaisia ikimetsiä löytäisi edes sattumalta.
Urbaanista lähtöruudusta huolimatta, paljasjalkaiseksi ”manselaiseksi” osoittautunut Valtteri Kutvonen löysi polun savolaisten kuusimaastojen tunnelmaan vuonna 2022.
Pienemmillä yrityksillä ei ole välttämättä mitään virallisia rekrytointisivuja netissä. Nähtävästi henkilökohtaisesti osoitetulla yhteydenotollakin voi edelleen töitä saada, Kutvonen lohkaisee Iisveden Metsä Oy:n työnhakuprosessin suoraviivaisuudesta.
Mutta palataanpa ensin hippasen verran taaksepäin.
Kaikki sai alkunsa, kun noin kerran vuodessa kaapista päähän puettavan ylioppilashatun tavoittelun lomassa Kutvonen löysi kiinnostuksen kipinän maantietoon.
Lähipiirissä ei ollut ketään, kuka olisi metsäalan kanssa tekemisissä. Ei minulla lukiossa ollut mitään suunnitelmaa vielä. Opintopolusta päädyin etsimään vaihtoehtoja. Maantieto ja metsätiede sieltä nousivat esiin. Kai metsäalan ”markkinointipropaganda” toimi minuun paremmin, Kutvonen naurahtaa.
Todelliseksi syyksi metsäalan pidemmälle korrelle hän otaksuu painottaneensa metsäalan suotuisampia työllisyysnäkymiä.
Teoria penkinkuluttamisesta ja faktat käytännöllisyydestä
”Metsä”– ja ”yliopisto”-sanakaksikolla on korkeinta suomalaista akateemista opinahjoa vähemmän tuntevalle hyvin kirjaviisas kaiku.
Miten käytännöllisesti voi tuntea suomalaista metsää tai ymmärtää metsänomistajien tarpeita opiskelemalla Kehä III:n sisäpuolella?
Olen tosi kiitollinen siitä, että yliopisto ”pakottaa” maisteriopiskelijat pari kertaa käytännön harjoitteluun ja ns. oikeisiin metsäalan töihin. Minulle se sopii oikein hyvin, koska en koe olevani mikään konttori-ihminen. Toki niitäkin työtehtäviä löytyy, jos sellaisia etsii. Ei se kuitenkaan minun juttuni ole, Kutvonen taustoittaa opiskelujen luonnetta.
Helsingin Yliopiston kurssitarjonnasta mieluisimpana yksittäisenä kurssina Kutvonen muistaa opinnot, joissa lähdettiin Lappiin ja kiivettiin niin ylös Pohjois-Suomeen kuin ikinä vain pääsee.
Bussilla lähdimme aamuisin jonnekin metsätien varteen ja siitä sitten ihmettelemään paikallisten metsien erikoisuuksia. Kurssin tarkoitus oli monipuolistaa näkökulmaa suomalaisista metsistä, Kutvonen muistelee.
Hän arvioi, että metsätieteisiin suuntautuneiden opiskelijoiden käytäntöannos on todennäköisesti Helsingin Yliopiston opinpoluilla laajimmasta päästä.
Eikä ne ”monimuotoiset työ- ja uramahdollisuudet” yliopistotutkinnon avulla nyt niin turhanpäiväistä mainoshumppaa ole: Onhan esimerkiksi Iisveden Metsä Oy:n toimitusjohtaja Tommy Lindströmkin ammentanut metsäasiain sivistystaustansa samasta oppilaitoksesta.
”Tuossa voisi olla minulle harjoittelupaikka”
Valtteri Kutvosen perhepiirin kesäpaikka sijaitsee Rautalammilla, vain kivenheiton päässä vahvan Nokisenkosken kohinasta ja kesäkioskin herkullisista grilliannoksista.
Mökille vievän 545-tien varresta on osunut ohikulkumatkoilla useasti silmiin teollisuuslaitos. Oikein sopivalta vaikuttava paikka opiskelijalle, jonka pääsuuntauksena on puuteknologia.
Kun ryhdyin etsimään kandityöhöni harjoittelupaikkaa, kokosin listan yrityksistä, joista harjoittelupaikkaa lähden hakemaan. Tampereen seudultakin pari sahaa löytyy. Pitkään minun ei tarvinnut harjoittelupaikkaa etsiä, kun heti ensimmäisellä yrityksellä onnistuin, Kutvonen kertaa.
Listan ensimmäisenä komeili kohta 100-vuotisjuhliaan viettävän Iisveden Metsä Oy:n nimi. Vuoden 2022 kandiopintojen harjoittelun jälkeen, Kutvonen rohkeni kysyä tammikuussa 2023 töitä jopa uudelleen!
Ilmeisesti olin tarpeeksi hyvä, kun kelpasin tänne uudelleen tänä kesänä, Kutvonen naureskelee
Iisveden Metsä Oy on toimialallaan sopivan kompakti saha, jossa työnkuvat ovat olleet hyvin laajoja.
Taaksejäävä harjoittelukesä on koostunutkin hyvin monipuolisista ja vastuullisista työtehtävistä. Kutvosen erityisvastuualueena on ollut havukuljetuksista tehtävien kuljetustilien tekeminen.
Maasto on toiminut vahvasti Kutvosen konttorina. Ja mikäs siinä: Sellaisella konttorilla on tutkitusti suotuisat terveysvaikutuksetkin!
Maastossa on ollut paljon kuvioiden tekemistä ja nauhoitustöitä. Sitten on ollut valvontatehtäviä, kuten hakkuujäljen tarkastuksia ja metsän uudistamisen tarkastuksia. Muutaman metsänostotarjouksenkin olen tehnyt. Täällä on päässyt oikeasti tekemään kaikenlaisia töitä ja tykkäänkin juuri sellaisesta työstä, jossa saa kantaa itse vastuunsa, Kutvonen toteaa tyytyväisenä
Harjoittelujakson ajalta hän kokee kiitollisuutta kaikesta luottamuksesta, joka on osaltaan mahdollistanut itsenäisen toiminnan, päätöksenteon ja laajan kokemuspohjan karttumisen metsäasiantuntijan työhön.
Toinen erityinen kiitos kohdistuu kaikille Iisveden Metsä Oy:n ihmisille:
Tämä on sellainen läheinen työyhteisö. Jos olisin täällä töissä muutaman vuoden, niin uskoisin tuntevani siinä ajassa jokaisen työntekijän vähintäänkin nimeltä. Hyvä työporukka vaikuttaa paljon siihen, kuinka hyvä työpaikka kokonaisuudessaan on, Kutvonen summaa kokemuksensa yhteen.
Keskustelun päätteeksi seuraa vielä pikkunäppärä sanaleikki eli mitä Kutvoselle tulee ensimmäiseksi mieleen seuraavista sanoista:
– Laanipaikka? – Puukasa
– Metsäenergia? – Risukasa
– Metsänomistaja? – Maanviljelijä
– Kuusi? – Numero
– Tommy Lindström? – Yllättävän rento
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit katsastaa miten sujui kesälomia tuuranneen Niko Kumpusalmen ensimmäinen kesä Piimällä.
Ps. muista tilata Piimäposti – Saat uusimmat kuulumiset tuoreena suoraan omaan sähköpostiisi.
