Silmä harjaantuu hyville rungoille
Maallikon silmissä lajittelukenttä näyttää kokoelmalle samannäköisiä kuusiröykkiöitä ja liikkuvia koneita, mutta kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.
Tässä on silmä harjaantunut vapaa-ajalle asti. Kun metsällä näkee hyviä runkoja, niin saattaa sitten tokaista omistajalle, että myy vaan puusi Iisveden Metsälle, Vesterinen myhäilee.
Miten Vesterinen yhtyeineen erottaa, mikä on mistäkin suunnasta tullutta kuusta ja keneltä?
Puuauton kuljettajat ilmoittavat tulossa olevasta erästä ennakkoon ja sitten tänne järjestelmään kirjataan asiakas- ja rekisterinumero, Vesterinen näyttää jälleen yhden näytön ruutua.
Numeroiden perusteella pystytään yksilöimään, mistä mikäkin puukuorma on tulossa ja kuka on puuerän hankintavastaavana. Vastaanottolistasta nähdään tarkat kuutiomäärät.
Minkä verran lajittelulaitoksessa kulkee puuta päivittäin läpi?
Nyt ollaan menossa näköjään 4762 tukin kohdalla. Parhaina päivinä saatetaan vetää läpi parikymmentätuhattakin runkoa, Vesterinen sanoo ja näyttää sormellaan näytöltä kohtaa, missä saldoluku on kohoamassa.
Viereisen näytön ruudulla on röntgenkuva viimeisimmästä puusta, joka on mennyt tarkastuksen läpi.
Härveli röntgenkopin takana on kääntäjä. Se nimensä mukaisesti kääntää puun 90 asteen kulmassa eteenpäin ja lokeroita kohti. Ja sitten on vielä metallinpaljastin.
479 kilometriä lyhempi työmatka ja kivaa – Mitäpä muuta savolainen edes tarvitsee?
Harri Vesterinen tuli noin vuosi sitten Iisveden Metsälle hommiin maanmittaustöistä. Harrin puheesta nousee esiin erityisesti kaksi asiaa, mitkä ilahduttavat nykyisessä työssä:
Töihin on nyt vain 21 kilometriä matkaa. Ennen piti ajaa ensin 500 kilometriä, ennen kuin työt edes alkoivat. Siihen tuli mitta täyteen, Rautalammilla asusteleva Vesterinen toteaa tyytyväisenä.