PALKKANAUHOISTA JA SÄHKÖSANOMISTA PAPERIPIHIIN ETÄTYÖHÖN
Kirsillä on tänäänkin täysmitallinen työpäivä menossa, vaikka kotoisasti hänen keittiössään pääsiäiskahvin, suklaamunien ja korvapuustin äärellä rupatellaankin.
Muutos alkuajoista nykypäivään on kyllä suuri. Koneellistuminen ja hyvät ohjelmat ovat mahdollistaneet nämä etätyöt. Papereitakaan ei tarvitse nykyisin enää tulostella kuin ihan vain muutamia, hän toteaa.
Toista oli uran alkutaipaleella, kun kaikki hallinnolliset työt hoidettiin käsipelillä.
Meille esimerkiksi soitettiin satamasta ja kerrottiin, että ”teille on saapunut sähkösanoma”. Viesti sitten kuunneltiin, kirjoitettiin paperille käsin ja vahvistettiin takaisin vastaanotetuksi. Sähkökirjoituskoneiden yleistyessä kysyin kerran, että eikö meillekin sellaista voisi jo hankkia. Sitten hankittiin, Kirsi muistelee hymyssä suin pientä tuuppaustaan kehityksen suuntaan.
Kauppaoppilaitoksen opintojen jälkeen, Hämäläisen toimenkuva muuttui laivauksiin ja palkanlaskentaan.
Palkkanauhat olivat sellaisia kapeita papereita, joihin palkat laskettiin käsin. Ei silloin mitään tietokoneita ollut. Laskut näppäiltiin laskukoneilla. Siinä oppi näpyttelemään tarkasti ilman, että tarvitsee edes katsoa koko laskinta, Hämäläinen naureskelee.
Hänen etätyöpisteeltään löytyy edelleen uskollinen ”kalkulaattori”. Se auttaa hahmottelemaan taulukkolaskentaohjelman rinnalla, miten johonkin laskennalliseen lopputulokseen päästään.
MONIPUOLINEN TYÖNKUVA ON SAHAN PUUMERKKI – AJASTA RIIPPUMATTA
Jos työtehtävät ovat monipuolisia nykyisin, niin totisesti sitä ne olivat myös ennen.
Hämäläinen havainnollistaa paperille piirtäen sahalaitoksen pihapiirin ajankulkua. Sahan kupeessa oli entisaikaan myös asuinrakennuksia.
Tien poikki rakentui lajitteluasema. Kaikki tavara tuli ja lähti sahalle silloin hinaajilla, uittamalla ja junilla. Kiskot menivät hake- ja turvekasoille saakka. Siellä kävin koputtelemassa junanvaunujen kylkiä ja päättelemässä, että onko sisällä mitään vai ei. Junanvaunusta piti etsiä ja kirjata numero, että tiesi mikä vaunu kuuluu mihinkin tilaukseen, Hämäläinen kertoo.
Rekat astuivat kuvioihin mukaan 80- ja 90-luvun taitteessa. Samoihin aikoihin uitot loppuivat ja hinaajat Metsä ja Tapio jäivät lopullisesti ansaittujen eläkepäiviensä viettoon.
