Iisveden Metsä Oy lienee koko Suomen mitassa harvinainen työnantaja, kun sen sahassa, linjoilla ja paketoinnissa työskennellään jopa viidennessä sukupolvessa. Tänään pääsemme kurkistamaan tuorelinjan arkeen ja perheiden voimin rytmikkäästi eteenpäin virtaavaan työhön, kun linjan iltavuoroon saapuneet laadun takuumiehet Sampo Matilainen, Jussi Tepponen ja Jouni Rissanen jakavat paloja työpäivänsä sisällöstä.
 

Linjassa on virtaa ja rytmiä kuin rock-kompissa

 
Tuorelinjan sisäänkäynnin seinustan poskella nakottaa jonollinen kylttejä. Ainakin yksi niistä kehottaa tulijaa suhteellisen topakasti suojaamaan kuulonsa. Tahdikkaana taustalta pauhaava pauke antaa pätevän perustelun sille, miksi tuorelinjan kahvitupaa kohti on suositeltavampaa astella tulpilla tilkityin korvin.
 
Sympaattisen oloisen kopperon sisällä taustapauhu vaimenee hetkiseksi, kunnes tuvan oven kahva painuu alas ja uksi heilahtaa joutuisasti auki. Sisään marssii kolme keltaisiin työtakkeihin sonnustautunutta tuorelinjan iltavuorolaista eli Sami-Petteri Matilainen, Jussi Tepponen ja Jouni Rissanen.
 
”Sampona” sahalla tiuhemmin kutsuttu Sami-Petteri Matilainen tokaisee vuoronalustuskahvien ja päällimmäisten kuulumisten porisemisen olevan linjan työntekijöiden vakiorutiini. Sumppien hörpinnän ja turinoiden jälkeen päätehtävänä on valvoa ja huolehtia linjan sutjakas liikehdintä kohti rimoitusta, kuivauskamareita ja paketointipistettä.
 

Me kääntelemme tarvittaessa lankkuja ja poistamme päällekkäisyyksiä. Tasaamon on pysyttävä sahan ja tukkikoneiden vauhdissa, että tavara etenee linjalla niin sanotusti ”nättinä mättönä”.  Mitä paremmin linjasto saadaan vuorossa rullaamaan, sitä paremmin muutkin välineet pelaavat ja samalla työn tuloskin kasvaa, Matilainen niputtaa koko idean A:n ja O:n.

 
Tasainen virtaus tarjoaa myös selityksen napakasti tahdissa kaikuvaan paukahteluun, joka soi rytmikkäästi kuin AC/DC:n rokkibiisien bassorumpu.

Sampo ei suinkaan ole ainoa Matilainen, jonka sahan tontilta voi tavata töitä paiskimasta. Hänen veljensä Mikko löytyy nimittäin millintarkan työn takuumiehenä sahurin kopista ja Sami-isä on kapellimestarina vuorojen työnjohtohommissa.
 
Millaisia laitteita ja työvälineitä linjan töissä käytetään?
 

Servoksi kutsuttu laite tasaa tavaraa trimmerille, joka hoitaa sahauserien katkonnan oikeisiin pituuksiin. Kameralajittelun eli Finnscanin näyttö kertoo meille kappaleiden mitat ja halutun laadun, Matilainen sanoittaa.

 
Vierestä Jouni Rissanen huikkaa myös lisäyksen ”telkkarit”, josta voi seurata kameroiden kautta koko linjaston eri kolkkien tapahtumia.

Piimää jo viidennessä polvessa

 
Penkin toisessa päässä rupatteluringissämme istuva Jussi Tepponen edustaa perheensä keskuudessa peräti neljättä Piimän sahurisukupolvea ja Jussin poika Aku on siihen jo viides lenkki jatkoksi. Kolmossukupolveen laskettava Jussin isä Ari huolehtii paketointipisteellä asiakkaille lähteville nipuille nätit muovinutut päälle.
 
Jussi Tepposen oma taival Piimän tienesteissä alkoi jo 18 vuotta sitten kesätöiden merkeissä. Työpäiviin kuuluvaan ongelmanratkontaan on hyvä omata hartiapankkia, jota Jussi pitääkin yllä käymällä useamman kerran viikossa punttisalilla.
 
Penkkiennätys ei tällä kertaa keskusteluissamme käy ilmi, mutta frisbeegolfissa Tepponen kolkuttelee kuulemma amatöörien SM-tasoa. Kolmikosta Sampo on myös testannut frisbeegolfia, mutta todennut muutamien kokeiluheittokierrosten jälkeen kiekon löytyneen useammin puskista kuin väylältä.
 
Poppoosta vahvistaa, että joskus linjan työssä kroppaakin laitetaan peliin.
 

Linjastolla voi joskus tulla jumeja tai tavara kääntyä esimerkiksi vinoon. Niitä ongelmia täytyy ratkoa välillä ihan rehellisesti rautakangella ja moottorisahalla eli raa´alla voimalla, Rissanen sanoo.

 
Rissasen oma uradebyytti linjassa näki päivänvalon 100-vuotisjuhlavuoden 2024 kesän mittaan ja Tepposen tavoin kesätöiden merkeissä. Tepponen vierestä heittääkin herjan, josko Rissasesta kuoriutuisi vielä sahalle seuraava Ari Väätäinen, jonka tuurauskeikka 1970-luvun lopulla venähti lopulta yli 45 vuoden mittaan.
 

Olin aiemmin tekemässä betonilattioita. Siihen nähden tämä työ sahalla on tuonut sopivasti säännönmukaisuutta työelämään. Kun ei ollut aiemmin kokemusta tehdastyöstä, niin kyllä minä sitä ihan aidosti mietin, että mitenkähän tulen täällä viihtymään. Mutta kyllä minä olen viihtynyt, Rissanen toteaa tyytyväisellä äänenpainolla.

Piimän laadun takuumiehet vasemmalta oikealle: Sampo Matilainen, Jussi Tepponen ja Jouni Rissanen

Tosissaan, muttei vakavissaan

 
Oman työpaikkansa työilmapiiriä kuvastaa kovasti se, ettei kolmikon kanssa kahvituvassa kuulemisia vaihtaessa tarvitse naama pokerilla juurikaan istuskella. Huumori huojentaa sopivasti mieltä kaiken tarkkaavaisuuden tuoksinassa.
 

Töitä tehdään tosissaan, muttei vakavina, Matilainen herroista kuittaa.

 
Kolmikko pitää työssään erityisesti siitä, että työ on hyvin itsenäistä ja omavastuullista. Yhteispelin rooli on kuitenkin kaikkien mielestä tärkeää.
 
Rimoituksen Matilainen nimeää linjassa eniten stressinsietoa vaativaksi osaksi. Siellä kun saa liikkua toisinaan hyvinkin rivakasti, ettei linjasto ruuhkautuisi liiaksi.
 

Ja jos joskus sille tuntuu, niin voi siellä itsekseen päästellä enimpiä höyryjä vaikka pihalle, kun kukaan ei ole kuitenkaan näkemässä, Tepponen naurahtaa ja viittaa hetki sitten Rissasen mainitsemaan voimankäyttöön.

 
Yhtä yksittäistä kohokohtaa 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumista linjan luottopelurikolmikko ei osaa nimetä. Kuulostaa pikemminkin siltä, että arvostus laadukkaan perustyön tekemiseen tiivistää olennaisen.
 
Seuraavaa Piimäpostia voit lukaista, millainen on Sampon isän eli Sami Matilaisen tyypillinen aamuvuoro Piimän työnjohdossa tästä.

Vaikka vuosi on tarjonnut juhlahumua ja työtakki vaihtunut välillä ns. parempaan Seppälään, päivittäinen perusarki on tekijöilleen laadun oleellisin ydin vuoro kerrallaan.

Stefano Creazzolle savolaisen mutkaton tasaisuus on jo vuosikymmenten takaa tuttua työpäivien kauraa. Maantieteellisen muotonsa vuoksi saapasmaaksikin tituleerattu Creazzon kotimaa Italia saatetaan meilläpäin tuntea vauhdikkaista autoistaan tai erinomaisesta ruuasta. Creazzo paljastaa meille tänään, mikä saa italialaisen höylärin tuntemaan samanlaista vetovoimaa Savoon ja kääntämään hoksottimensa kohti piskuista Iisvettä.
 

Vitsillä sisään – Lopputuloksena vankkaa bisnestä

 
Stefano Creazzo yhytti sahatavarateollisuuden dimensiot ensimmäisen kerran jo nousujohteisen 1980-luvun loppupuoliskolla, kun hän pestautui Cora Domenico & Figli Spa-nimisen yrityksen palkkalistoille.
 
Ikähaitarilla kisatessa Iisveden Metsäkin jää sadalla vuodellaan hopeaiseksi velipolveksi, sillä Coralle sama merkkipaalu napsahti tauluun jo vuonna 1919.
 

Olin heidän palveluksessaan töissä yhteensä 20 vuoden ajan. Yritys alkoi kasvamaan noihin aikoihin tosi nopeasti. Olin ruotsalaisten ja suomalaisten havupuutuotteiden tuotepäällikkönä. Meillä oli silloin todella pitkät tuoteluettelot ja isoja tuontimarkkinoita. Esimerkiksi Afrikka, Kanada ja Etelä-Amerikka, Creazzo muistelee.

 
1990-luvun puolen välin tuntumassa, hän tutustui Metsäntuottajat Oy:n yhteistyön kautta suomalaiseen Hasaan, Kuhmoon ja lopulta myös Iisveden Metsään.
 

Myimme suomalaista mäntypuuraaka-ainetta huonekaluteollisuuteen. Aloimme silloin hoksaamaan, että kuusellekin voisi olla olemassa markkinoita. Itävaltalaiset ovat olleet suurimpia kuusitavaran toimittajia Italiassa jo kauan. Suomalainen laatu oli kuitenkin paljon, paljon parempaa. Ensimmäinen italian asiakkaamme oli Galante-niminen yhtiö, joka valmistaa esimerkiksi kattopaneeleita. Alussa kaikki tuntui jopa hieman vitsikkäältä, mutta lopulta yhteistyöstä tulikin todellista ja vakavasti otettavaa bisnestä, Creazzo tarinoi.

 
Nykyisin Italia on yksittäisistä vientimaista ”Piimän” suurin.
 

Savolaiset supervoimat saapasmaassa: Tasaisuus ja erikoisuus

 
Iisveden Metsää ja italialaisia asiakkaita yhdistävät ketterän kompakti koko ja leppoisat perheomistusjuuret. Creazzon mukaan, suurin osa tuotteita ostavista asiakkaista on pieniä tai keskisuuria perheyhtiöitä.
 

Enemmistö Iisveden Metsä Oy:n tuotteita ostavista asiakkaista on 100 % perheyrityksiä, jotka valmistavat kattopaneeleita omille loppuasiakkailleen. Tuotannosta valmistetaan myös esimerkiksi karmeja tai viinilaatikoita, mutta huomattavasti harvemmin. Pienemmässä yrityskoossa on minusta se hyvä puoli, että yritysten myyjät ovat samalla kosketuksissa tuotannon kanssa. He tuntevat ja näkevät raaka-aineen laadun vaikutukset tuotannossa itse. Myös mahdolliset ongelmat, Creazzo kuvailee asiakaskunnan tyypillistä arkea.

 
Jos Itävalta on maantieteellisesti Suomea lähempänä ja markkinan suurin peluri, niin miksi sitten italialaiset eivät ostaisi kaikkia raaka-aineitaan sieltä? Creazzolla on valmiina millintarkka vastaus:
 

Itävaltalaiset toimittajat tekevät pääsääntöisesti neljän metrin mittaista tavaraa. Meidän vahvuutemme on kyky tuottaa toimituskohtaisia, erikoismittaisia tuotantoeriä. Olemme ainoa yhtiö, joka pystyy toimittamaan niin laaja-alaisesti eri mittoja. Se on meidän supervoimamme, Creazzo linjaa.

 
Ostajat ovat toki hintatietoisia ja kookkaammat kolossit voivat isompien volyymiensa kautta käyttää hinnoittelua taktiikkanaan, mutta alussa mainittu laatu ja tasaisuus vetävät lopulta pidemmän tikun:
 

Antaaksesi hyvää asiakaspalvelua, tuotteesi on oltava tasalaatuinen. Jokaisen rekka-autollisen on oltava laadultaan vähintäänkin samankaltainen, mitä edellinen kuorma oli. Jos laatu muuttuu, asiakkaalla on itsellään ongelma. Hän ei voi silloin valmistaa aiemmin toimittamaansa laatua myöskään omalle asiakkaalleen, Creazzo naulaa.

Savolaiset supervoimat saapasmaassa: Tasaisuus ja erikoisuus

 
Iisveden Metsää ja italialaisia asiakkaita yhdistävät ketterän kompakti koko ja leppoisat perheomistusjuuret. Creazzon mukaan, suurin osa tuotteita ostavista asiakkaista on pieniä tai keskisuuria perheyhtiöitä.
 

Enemmistö Iisveden Metsä Oy:n tuotteita ostavista asiakkaista on 100 % perheyrityksiä, jotka valmistavat kattopaneeleita omille loppuasiakkailleen. Tuotannosta valmistetaan myös esimerkiksi karmeja tai viinilaatikoita, mutta huomattavasti harvemmin. Pienemmässä yrityskoossa on minusta se hyvä puoli, että yritysten myyjät ovat samalla kosketuksissa tuotannon kanssa. He tuntevat ja näkevät raaka-aineen laadun vaikutukset tuotannossa itse. Myös mahdolliset ongelmat, Creazzo kuvailee asiakaskunnan tyypillistä arkea.

 
Jos Itävalta on maantieteellisesti Suomea lähempänä ja markkinan suurin peluri, niin miksi sitten italialaiset eivät ostaisi kaikkia raaka-aineitaan sieltä? Creazzolla on valmiina millintarkka vastaus:
 

Itävaltalaiset toimittajat tekevät pääsääntöisesti neljän metrin mittaista tavaraa. Meidän vahvuutemme on kyky tuottaa toimituskohtaisia, erikoismittaisia tuotantoeriä. Olemme ainoa yhtiö, joka pystyy toimittamaan niin laaja-alaisesti eri mittoja. Se on meidän supervoimamme, Creazzo linjaa.

 
Ostajat ovat toki hintatietoisia ja kookkaammat kolossit voivat isompien volyymiensa kautta käyttää hinnoittelua taktiikkanaan, mutta alussa mainittu laatu ja tasaisuus vetävät lopulta pidemmän tikun:
 

Antaaksesi hyvää asiakaspalvelua, tuotteesi on oltava tasalaatuinen. Jokaisen rekka-autollisen on oltava laadultaan vähintäänkin samankaltainen, mitä edellinen kuorma oli. Jos laatu muuttuu, asiakkaalla on itsellään ongelma. Hän ei voi silloin valmistaa aiemmin toimittamaansa laatua myöskään omalle asiakkaalleen, Creazzo naulaa.

 

Una soluzione completa! Aina on mahdollisuus löytää uutta auringon alta

 
Yhdeksi arkipäiviensä tärkeimmistä työtehtävistään Creazzo nimeää uusien mahdollisuuksien metsästyksen ja italiaanojen laatuhaasteiden syvällisen tuntemuksen.
 

Me emme voi koskaan lakata panostamasta lisää aikaamme markkinoiden ymmärtämiseen, sillä maailma muuttuu koko ajan ja meillä on aina uusia mahdollisuuksia kehityskohteiden löytämiseen, hän tokaisee.

 
Iisveden Metsän pitkä historiakin on ilmakuivatun kinkun ja spaghetti bolognesen kotimaassa jatkuvuudelle luottamusta henkivä puumerkki. Toinen tärkeä tekijä on Creazzon mukaan paikallistuntemus ja ratkaisukeskeisyys:
 

Tommy Lindströmillä on pitkä historia ja syvä tietämys Italian markkinoista jo 90-luvulta alkaen. Hän käy täällä Italiassa kahdesti vuodessa, tuntee asiakkaat henkilökohtaisesti ja osaa myös puhua italiaa sujuvasti. En usko, että Suomessa on ketään toista henkilöä, joka tuntee Italian sahatavaramarkkinan yhtä hyvin kuin hän. Aina valmis etsimään ratkaisuja mistä tahansa hinnoittelun tai toimituksen välillä. 100 % ongelmanratkaisija, Creazzo yltyy ylistyspuheeseen.

Hän muistaa hyvin Lindströmin ensimmäisen vierailun hänen kotonaan. Silloin Stefanon Giorgio-poika oli vielä aivan pieni. Käynnistä on muistona perhealbumeissa valokuvakin yhä tallessa. Nykyisin Giorgio opiskelee kaivosalaa Suomessa ja Oulun Yliopistossa.
 
Jos meillä Savossa margheritojen sijaan tuliaisiksi kuskataan ahvenkukkoa, niin mikä olisi Stefanon mielestä italialainen elämysvastine meille, joka kannattaa kokea?
 

Italiahan on viinien maa. Tiedät varmaankin sen. Täällä on tosi paljon erityyppisiä viinilajeja pohjoisesta etelään, riippuen minnepäin menet. Ja Grappaa. Tietysti Grappaa! Creazzo naurahtaa makeasti keskustelun päätteeksi.

 
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit tutustua kansainvälisen kuusimanagerimme Pekka Sainion johdolla lisää Iisveden Metsän tuotannon vientimarkkinoihin tästä .
 

Kuutisen vuotta sitten Sami Matilainen kohotti kätensä ilmaan, kun halukkaita työnjohtohommien hoitoon tiedusteltiin. Lähes kaikki sahan työpisteet silloin jo läpi harjoitellut nykyinen Iisveden Metsä Oy:n työnjohtaja on siitä lähtien pitänyt huolta työvuorojen päivittäisistä rutiineista ja Piimän priimasta laadusta. Hyppäsimme mukaan Matilaisen normaaliin aamuvuoroon ja näimme millainen on päivä työnjohtajana. Miksi yhden sahauserän tuottaminen saattaa vaatia jopa kuutta ”exää”?  
 

Suotta sekoittaa pakkaa, vaikka lälläri vieressä ääntelee

 
Kun muut vielä istuvat aamupalapöydissään kauhomassa kaurapuurojaan, Piimän sahalla terät ovat jo pyörimässä ja aamuvuoro rullaamassa.
 
Työnjohtaja Sami Matilainen marssii heijastinliiviin sonnustautuneena työnjohdon koppiin sisään ja viittilöi painamaan peränurkan kahvikoneesta nappulaa, meijerissä uutettua ”valkaisuainetta” sekaan toimiston jääkaapista tarjoten.
 
Omat sumppinsa hän on hörppinyt jo kotonaan ja käväissyt juuri vapauttamassa operaattorin kuudelta alkaneen vuoron ensimmäiselle kahvipaussilleen.
 

Me käymme toisen työnjohtajamme Halosen Juhan kanssa aina tarvittaessa tuuraamassa linjalla ja ottamassa oman osamme tikuista sormiimme, Matilainen murjaisee hyväntuulisena.

 
Karkeasti 10 vuotta sitten hänen ensimmäinen vakituinen työpisteensä Iisveden Metsällä sijaitsi juuri linjassa.
 

Sen kolmen, neljän vuoden aikana ehdin kiertämään käytännössä kaikki työtehtävät läpi. Paitsi lähetyksen trukkia en koskaan ajanut. Edellisen työnjohtajan eläköityessä tiedusteltiin, haluaisiko joku kokeilla tehtäviä ja minä nostin silloin käteni pystyyn, Matilainen muistelee kuutisen vuotta sitten tapahtunutta askelta työvuorojen vetovastuuseen.

 
Sahan vapaaehtoisena palokuntalaisenakin vaikuttavan Matilaisen mielestä, uteliaalla mielellä ja kylmällä päällä päivät läpäistään huomattavasti lupsakammin.
 

Jos suunniteltujen töiden etenemisessä tulee vastaan joitain haasteita, niin hermostuneisuutta ei passaa päästää tarttumaan. On vaan koitettava pysyä rauhallisena, Matilainen täsmentää.

 
Mielenkiinnon kytemää kipinää työhön pitää vuoroin kypärän ja lätsän alla työnjohdon rutiinitehtävien rinnalla seuraava vaihtelevuus, asiakkaiden tiukat vaatimukset ja ihmisten kanssa keskustelut työtehtävistä tai elämän käänteiden pohdiskeluista.
 

Exät kuuluvat vakio-ohjelmaan?

 
Työnjohdon aamu- ja iltavuoron vakio-ohjelma koostuu sahauslistoista, joihin on merkitty kaikki päivän ajalle suunnitellut sahauserien ajot.
 
Tuotantojohtaja Sami Juntunen laatii suunnitelmat myytyjen asiakastilausten pohjalta, joita Matilainen esittelee työpöydällään avonaisena pötköttävästä mustakantisesta kierrekansiostaan.
 

Tältä riviltä me näemme halutun pituuden ja dimensiot. Tässä lukee asiakkaat, kenelle kukin tavaraerä on menossa. Tässä Italiaan menossa olevassa erässä lukee esimerkiksi Ex4. Ex-luku tarkoittaa sitä, montako kappaletta lautaa yhdestä tukista otetaan, Matilainen selittää ja piirtää samalla paperille tukin päätyprofiilia kuvastavan ympyrän, jonka hän pilkkoo viivoilla neljään osaan.

 
”Lällärin” kohahdus keskeyttää opetustuokiomme toviksi. ”Lälläri” on Matilaisen pöydällä nököttävän Motorola-merkkisen radiopuhelimen lempinimi. Suunnitelmiin on tulossa muutos. Työnjohtaja hiljenee ja keskittyy kliksuttelemaan vasemmalla näytöllään näkyviä valikkoja.

Huomasimme, että meillä on tänään kaksi hyvin identtistä sahauserää. Siirrämme myöhemmäksi suunnitellun erän menossa olevan erän perään, sillä voimme sahata sen samoilla teräpakan asetuksilla. Näin meidän ei tarvitse turhaan sitä teräpakkaa töiden välissä ryhtyä vaihtamaan, Matilainen selvittää tehokkuuteen liittyvää oivallusta.

 
Sahaussuunnitelmat ovat yleensä tiedossa päivän tai muutamien päivien varoajoilla, sillä Piimän sahalla tuotantoa valmistetaan myytyjen erien mukaan mittatilauksesta. Ylimääräisten jemmojen hamstraamista varastoihin pyritään välttämään. 
 

Toki joitakin tuotteita syntyy varastoon esimerkiksi silloin, kun neljään metriin mitoitetusta tavarasta katkotaan huonot osat päistä pois ja tavara valmistetaan 3,60 metrin mittaan. Sellaiset tuotantoerät myydään meillä esimerkiksi Kiinaan, Matilainen selventää tuotannon suunnittelua.

 

Laatu on ykkönen – Pärreetkään ei pala, vaikka tontilta löytyy ”Roihala”

 
Laadunvarmistusta Matilainen pitää työnjohtajan leiviskän ykkösasiana, mutta kuukausittaisen tilipussin kartuttamiseen kuuluu myös työvuorolistojen suunnittelua ja yhteistyöpalavereita.
 

Maanantaisin me kokoonnumme laadun, johdon, logistiikan ja huollon kanssa käymään läpi tulevan viikon tapahtumia. Voimme esimerkiksi sopia huoltoa edustavan kunnossapitojohtajamme Juha Salon kanssa tarvittavan sahalinjan ketjun vaihtotyön keskiviikon aamupäivälle, hän kuvaa osastojen yhteispeliä.

 

Matilainen näpsyttelee ja tallentaa uuden ohjelman työjonoon MRP:ksi kutsuttuun järjestelmään, jonka tiedot siirtyvät millisekuntien tarkkuudella tietoverkkoja pitkin linjaan.
 
Hän vilauttaa työerien laatusääntöjen viidakkoa, jossa oksaisuudellekin riittää omia parametrejä liki kummankin käden sormilla laskettaviksi. Kuorioksia ei saa valmiista tuotteesta löytyä.
 
Järjestelmä näyttää työnjohtokoppiin jokaisen tuorelinjan ja kuivalinjan läpi liikkuvan laudan reaaliajassa, yläpuolella herkeämättä hyrräävien kameroiden avulla. Linjassa jokainen kappale on vieläkin tarkemmassa lähikuvassa, joita tänään linjan vuorossa töitä paiskiva rokkimaisterimme Juho Palokangas seuraa myös silmät valppaina. 
 
Matilainen vilauttaa seuraavaksi ruudulleen eri värisiä ja muotoisia palikoita, joista muodostuu yhteensä täsmällisesti Piimän tonttialueen toistava kaavakuva varastoineen. 
 
Merkintä ”TV” ei tarkoita telkkaria, vaan tienvarsipaikkaa. Näytöllä vilisee muitakin vallan muikeita nimiä, kuten ”Pätkälä”, ”Roihala” ja ”Kalteva”.
 

Pätkälä on varasto, jossa säilytetään lyhyempää tavaraa. Olisiko Kalteva sitten varastona jotenkin kallellaan? Roihala on entisen työnjohtajamme Veijo Bomanin antama nimitys. Sitä en osaa sanoa tarkkaan, mistä se tulee. Pitäisi varmaan ottaa joskus ihan selvää, Matilainen luettelee ja hekottelee lempinimien taustoille.

 
Mistään tulituhosta tuskin on kysymys, sillä Iisveden Metsä on ilmiömäisesti onnistunut säästymään yli 100 vuotta isommilta liekeiltä.
 
Muuta sahan sisäpiirislangia edustavat ”pärreet”, ”pirkat” ja ”huput”.
 

Jos trukkikuski ilmoittaa minulle, että ”pärreet on vähissä”, hän tarkoittaa kuivapakettien väliin laitettavia välilattoja. Pirkat ovat rimanippujen välirimoja ja huput ovat sahatavaraerän päihin laitettavia suojia, jotka toimivat hiukan samoin kuin sinä suojaat oman pääsi takin hupulla, Matilainen suomentaa sanoja tolkun kielelle.

 

Elli hoitaa Tarjalle palkat

 
Samin työnjohtopestin vuosien vierähdellessä tekniikka on mennyt vauhdikkaasti eteenpäin ja Iisveden Metsälläkin uusia ratkaisuja otetaan käyttöön säännöllisesti.
 

Silloin kun minä aloitin työnjohdossa, meillä oli käytössä perinteiset tuntilaput, joista syötimme kopilla tunnit Excel-taulukkoon. Valmis taulukko lähetettiin toimistoon Vornasen Tarjalle palkanmaksua varten. Nyt meillä on ”Elli”, johon jokaisen leimaamat tunnit kirjautuvat suoraan. Se on poistanut meiltä ylimääräistä näpyttelytyötä. Ennen tulostimme ja kiikutimme sahausohjelmat linjaan. Nykyisin papereita ei enää tarvita, Matilainen luettelee näkemiään perusparannuksia.

 
Seuraavana näköpiiriin siintävistä kehitysaskeleistakin Matilainen löytää keinoja työn sujuvoittamiseen.
 

Jos saisimme tekoälyn toimimaan sahateollisuudessa oikein, voisimme siirtää tuotantojohtajan laatimat työsuunnitelmat suoraan ohjelmiksi järjestelmään, Matilainen heittää yhden näkemyksensä tulevasta.

 
Pääasia, että ST-laaduksi tituleerattua priimaa liikkuu terien läpi tarkasti ja savolaisen kuusen maailmanvalloitus jatkuu laadukkaasti kuorma kerrallaan. On tullut aika kiittää Matilaista tarinointihetkestä ja kahvista. 
 
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa voit katsastaa, millaisia ovat lähetyksen trukkia ajavan Joni Turkan mietteet omasta työstään tästä.

Lapinlahtelainen metsäasiantuntijamme Santtu Korhonen oli istuttamassa jo 90-luvulla ensimmäistä metsäänsä. Sen jälkeen Korhosen kasvatusrepertuaariin on kuulunut yli 100 erilaista puulajia. Tänään pääsemme kurkistamaan hänen johdollaan metsän uudistamistöiden kasvun ytimeen. Mistä tunnistaa ensiluokkaisen taimen ja miksi kuuselle on oikein passelia iskeä juurensa maahan syksyllä?

Nykynuorisokin tietää sen – Istutettu taimi hymyilyttää vähintään kahdesti

Lapinlahdelta kotoisin oleva metsäpalveluasiantuntijamme Santtu Korhonen oli palstalla metsänistutuspuuhissa ensimmäisen kerran jo 90-luvun loppupuolella, kun hän kokosi kasaan pukurahojaan ylioppilasjuhlia varten.

Paikka oli reilun kilometrin päässä ja kuljin siellä pyörällä taimia istuttamassa. Silloin metsät istutettiin vielä kuokalla ja avojuuritaimilla. Nykyisin apuna käytetään pottiputkea ja paakkutaimia, Korhonen muistelee ja tuumaa käyneensä myöhemminkin ihastelemassa nuoruuden aikaansaannostaan kertaalleen.

Korhosen oma poika kiteytti kerran pienenä isänsä mukana raivaustöissä kulkiessaan metsänhoidon hienouden:

Hän totesi minulle, että tässä hommassa näkee oman kätensä jäljen välittömästi. Kun istutat taimen, siitä tulee heti hyvä mieli. Toisen kerran sitten myöhemmin, kun näet sen istuttamasi metsän todella kasvaneen, Korhonen kiteyttää.

Hän on huomannut sahalle järjestelemiensä koululaisvierailuiden kautta, että samaa kasvun paloa on syttynyt upeasti seuraavallekin polvelle:

Keväällä eräs ysiluokkalainen nuorukainen kysyi minulta, olisiko meillä metsänistutustöitä. Hänen suvullaan on kyllä metsiä, mutta heillä kaikki taimet ovat jo maassa kasvamassa. Heitin pari mieleeni tullutta ehdotusta ja hän saikin ehdotusteni pohjalta itselleen kesätyöpaikan. Myöhemmin kuulemastani palautteesta päätellen, hommat olivat hoituneet oikein topakasti, Korhonen kiittelee nuorisoa aktiivisesta otteesta.

Yksivuotiaat yllättävät metsänomistajankin

Korhonen liittyi ”Piimän” rivistöön vuonna 2022 ja vastaa Iisveden Metsä Oy:n metsäpalveluiden ja metsäenergiayhteistöiden toteutuksesta. ”Piimän” uudistamispalvelulla metsänomistaja saa omalle tilanteelleen passeleimman ratkaisun uudistustöiden tarpeisiinsa.

Jotkut metsänomistajat tilaavat meiltä taimet ja hoitavat itse istutus- ja muokkaustyöt. Toiset haluavat muun palvelun istutusta lukuun ottamatta ja kolmannet koko uudistamisprosessin istutustöineen. Tyypillisesti metsänsä luona tai lähistöllä asuvat ihmiset haluavat hoitaa istutustyön itse, Korhonen listaa palvelun kolme tasoa.

Tavallisimmin uudistamispalvelua kokonaispakettina käyttävät Korhosen mukaan sellaiset metsänomistajat, joilla on itsellään joitain rajoitteita metsänhoidolle. Metsäsijoittajalla kyse voi olla välimatkasta tai oman ajan tehokkaasta käytöstä. Jollakin rajoite saattaa liittyä terveydentilaan.

Millaiset asiat ovat Korhosen mielestä metsänomistajille entuudestaan tuttuja ja mitkä asiat keskusteluissa toisinaan yllättävät?

Minusta ihmisillä on tosi hyvin tietoutta metsänuudistamisen velvollisuuksista. Puun ostajana työskennellessäni en muista yhtään kertaa kuulleeni, että joku ei olisi tiennyt sitä. Yksivuotisten taimien laatu on yllättänyt monet positiivisesti, Korhonen heittää esimerkkeinä.

Hän on itse tehnyt omissa metsissään testejä istuttamalla yksi- ja kaksivuotisia taimia samaan aikaan ja seurannut, miten ne pärjäävät toisiinsa verraten. Hän on itsekin ollut yllättynyt, miten hyvin syksyllä istutettu yksivuotinen taimi menestyy. Millaiset ovat hyvän taimen tuntomerkit?

Taimi on hyvä silloin, kun juuri-versosuhde on tasapainoisen hyvä ja paakun juuret ovat maata kohti hyökkääviä. Eivät käpertyneitä. Tummempi väri taimella on myös parempi kuin hailakka. Hailakkuus kielii veden ja ravinteiden saannin epätasapainosta kasvatuksen aikana, Korhonen syventää.

Istutustyön tilaava asiakas saa Iisveden Metsältä taimet aina valmiiksi. Silloin istutettavan taimen laatu on voitu varmistaa koko toimitusketjun ajan ja pottiputkesta pulpahtaa mättääseen aina mahdollisimman priima kuusinuorikko. Tyypillisesti tilatut istutustyöt koskevat muutamia hehtaareita suurempia istutusaloja.

Erilainen, mutta sitäkin energisempi nuori nimeltä kuusentaimi

Kuusentaimi on koivun ja männyn vastaavaan verrattuna niin sanotusti ”erilainen nuori”, sillä se kestää istutuksen talvea vasten erinomaisesti. Syksyä Korhonen pitää suotuisana ajankohtana taimenistutuksille käytännöllisestäkin syystä:

Syksy tasapainottaa sopivasti koko vuoden metsänhoitotyötä, koska istutus on silloin kevään hommista pois, hän tuumaa.

Tänä syksynä lähimetsässä kuvatulla istutusvideolla Korhonen tokaisee toisenkin, erityisesti työn lupsakkuuteen vaikuttavan syyn: Syksyllä ei ole otsalta hikikarpaloita silmiin norottavaa 30 asteen hellettä tai hyttysiä parveilemassa niin, ettei eteensä juuri näe!

Uudistamistöiden ajankohtaan vaikuttaa myös metsäenergiana kerättävät hakkuutähteet. Niiden on annettava ensin rauhassa varistaa neulasensa maahansa ja kuivua palstalla pienissä kasoissa. Kuusessa voi nimittäin muutoin piillä odottamatonta voimaa:

Neulaset syövyttävät lämpölaitosten kattiloita. Jos vihreinä kasalle ajetut hakkuutähteet ovat isossa kasassa, se on kuin jättikokoinen lämpenevä komposti. Tiedän sattuneen tapauksia, joissa tähteet ovat syttyneet auton kyydissä tuleen, Korhonen havainnollistaa.

Avonaisella palstalla sirisee ja versoo elämän runsaus

Korhosen mielestä on pelkästään hyvä asia, että luontoarvot otetaan metsänhoidon suosituksissa nykyisin huomioon, vaikka sanalla ”avohakkuu” onkin tunteita pintaan nostattava kaiku:

Avonaisella palstalla käyskennellessä huomaa paikan monimuotoisuuden, kun kuulee heinäsirkkojen siritystä, näkee perhosia, vadelman versoja ja puolukan varpuja. Vanhassa kuusimetsässä kasvaa korkeintaan mustikan varpuja, jotka eivät edes kovin montaa mustikkaa tee. Siellä on niin pimeää. Metsien muutokset eivät näy vuodessa tai kahdessa, vaan pitkällä aikavälillä. Niin karua kasvupaikkaa on vaikeaa löytää, ettei metsä siihen kasvukeinojaan tavalla tai toisella löytäisi, Korhonen juttelee kokemuksiaan ja pohdintojaan.

Maanmuokkausta Korhonen pitää uuden kuusentaimen ravinteiden riittävän saannin lisäksi tärkeänä toimenpiteenä myös lajiston monimuotoisuudelle.

Maanmuokkaus antaa luonnon omille siemenille uusia mahdollisuuksia. Näin palstalle saadaan istutetun taimen lisäksi samalla muutakin elämää kasvamaan, Korhonen vinkkaa lopuksi.

Metsän uudistamiseen liittyvissä kysymyksissä Korhonen suosittelee ottamaan rohkeasti yhteyttä metsäosaston väkeen, joka on paikallisen metsänhoidon ja metsien tuntemuksen pienoiskokoinen tietotoimisto.

Seuraavaa Piimäpostia odotellessa voitkin lukea tarkemmin metsäosaston arjesta ja palveluista tästä .

Tehokasta ja lupsakkaa joukkuepeliä kuormien ja kiekon parissa – Haastattelussa lähetyksen luottotrukkikuski Joni Turkka
 
Suonenjokelaislähtöinen lastauspihan luottotrukkikuski Joni Turkka ei varmaan 90-luvulla vielä arvannut Tetris-peli kädessään treenaavansa tulevan työuransa palasten sovittelua. Turkalla, hänen työparillaan Ari Suihkosella ja kuormia suunnittelevalla Anna Paanasella on jokainen päivä yhteinen tehokas, mutta lupsakka missio: Sovitut kuormat kyytiin ja maailmalle. Millaisia sovituksia ja sattumuksia lastauspihan työpäivät pitävät sisällään?
 

Keskijäreää kuusta järkevästi sopiviin koloihin

 
Punaisen Kalmarin haarukasta hallitusti laskeutuva paketti on juuri sujahtamassa raskaan yhdistelmäajoneuvon kyytiin. Sinikypäräinen mies heiluttelee perävaunun laidan luona vielä käsiään hieman oikealle viittilöiden ja nostaa kohta peukkunsa pystyyn hyväksyvän nyökkäyksen saattelemana.
 
Taas on yksi työvuoroon kuuluva mallinosto suoritettu, joita trukin puikoissa Piimän lastauspihalla paketteja kyytiin sovittelemasta yhytetty Joni Turkka saattaa yhteen päiväpuhteeseensa punnertaa jopa tuhansissakin määrin.
 

Esimerkiksi Kiinaan lähtevään tilaukseen voi olla lastattavana monen mittaista tavaraa eri kokoisissa paketeissa. Joku kuorman paketeista saattaa sijaita aivan varaston perimmäisessä nurkassa. Muut paketit on silloin tietenkin nostettava ensin edestä pois, Turkka avaa syitä sangen suurelta kuulostaville nostojen määrille.

 
Joskus lastauspihalle karauttaa kymmenenkin autoa peräkkäin, joiden kopeissa ei juurikaan savolaisia sutkauksia kuule. Yhteisymmärryksen löytymiseen kukkii hyvinkin luovia ratkaisuja.
 

Kerran eräs ulkomaalainen kuljettaja oli etuajassa ja hänen kyytiinsä tuleva kuorma ei ollut vielä lastausvalmis. Minä otin paperin, piirsin siihen kellon viisareineen osoittamaan oikeaa aikaa, ojensin paperin kaverille ja näytin sitten peukkua, Turkka muistaa yhden version.

 
Joni Turkan pesti Iisveden Metsällä alkoi tutun sutjakkaasti, kun häneltä löytyi passeli ratkaisu sattumalta kohtaamansa työnjohtajan pulmaan.
 

Trukkikuskin työt aloitin liimapuutehtaalla, jossa oli töissä myös nykyinen työparini Ari Suihkonen. Ari on itseasiassa opettanut minut trukkia ajamaan. Olin välissä vuoden verran metsäkonetta ajamassa. Silloinen työnjohtaja Jussi Rossi tuli minua vastaan ja kertoi, että pitäisi löytää nopealla aikataululla apuun joku sellainen kaveri, jolla on valmiiksi osaamista trukilla tehtävistä töistä ja kysyi minulta, että kiinnostaako. Olinkin sitten jo seuraavana maanantaina työvuorossa, Turkka muistelee vikkelätahtista värväystä, joka on johtanut nyt jo yli kymmenvuotiseen työuraan ”Piimän” leivissä.

Työpäivissä ei ainakaan tylsiä hetkiä pääse syntymään, kun kuuntelee muistoja lastauspihalla sattuneista kohtaamisista.
 

Kerran eräs kuski kysyi minulta, syönkö kananmunia. Vähän ihmettelin, että mitäs tämä nyt on? Hän oli hakenut edellisen lastinsa tilalta, jossa on kanala ja ojensi minulle pari kennollista kananmunia. Kysyin seuraavalta saapuvalta kuskilta, ettei sattuisi jauhoja olemaan? Sanoin, että edellinen kuski toi jo munia. Jos vaikka päästäisiin leipomaan, Turkka muistelee tapausta huvittuneena.

 
Työ itsessään muistuttaa Jonin mielestä luonteeltaan hyvin paljon Tetris-peliä, johon näppituntumaa on haettu jo ennen trukkikorttia.
 

Pelasin pienenä 90-luvulla sellaisella harmaalla, pienellä ja laatikon muotoisella pelikoneella sitä. Kyllä minä uskon, että pelaamisesta on ollut jotain hyötyä tähän työhön. Paketit voivat olla eri levyisiä ja pituisia. Me yritämme saada ne samalla tavalla sopimaan järkevästi oikeisiin koloihinsa. Pyrimme koko ajan siihen, että jokainen lastaus tapahtuisi mahdollisimman vähillä nostoilla, Turkka selittää ja piirtää samalla paperille kuvaa kuormaamisen taiteesta.

 
Vähät nostot kuulostavat helpolta ratkaisulta. Helppous tarkoittaa usein myös samalla tehokkuutta. ”Tehokas, mutta lupsakka” tuntuisi osuvan Piimän työporukan keskuudessa hyvinkin loksahtavasti paikalleen kuvaamaan tekemisen meininkiä. Mistä se voisi johtua?
 

No eikös me savolaiset yleensäkin olla lupsakoita? Joskus on joku eteläsuomalainen kuski maininnutkin, että ihmiset alkavat kummasti rentoutumaan, mitä ylemmäs Suomessa tullaan, Turkka veistää.

 
”Palapelikuormien” suunnittelusta hän lähettää mielellään kiitosta logistiikkajohtaja Anna Paanaselle, joka vankkumattomasti luottaa hänen ja työpari Ari Suihkosen kykyihin kasata ja nostella kaikki halutut määrät kuormia kyytiin tavoiteajoissa.
 

Olkoon savolainen tai muu, aina kannattaa olla kavereita

 
Joukkuehenki puhkuu Turkan perheessä myös työpäivän tauottua, sillä hänen poikansa Jiri pelaa jääkiekkoa SuKiKan U10-ikäluokan karhunutussa.
 
Joskus Jiri viilettää myös astetta vanhemman U12-joukkueen kuusikossa harjoituksissa jäällä, kun veräjälle tarvitaan viimeistä tilkitsevää lukkoa torjuntapuuhiin.
 

Aina ei ole saatavilla tarpeeksi maalivahteja, niin hän on innoissaan menossa sinne mukaan. Se on kivaa, kun isommat lapset ”lämivät” kovempaa, Turkka kertoo.

 
Jonin mielestä lasten ja nuorten kiekkoharrastuksen parissa näkee vahvan todisteen yhteenkuuluvuuden tunteesta. Seurapaidan logosta riippumatta.
 

Olimme juuri syksystä pelaamassa Vesileppis Cup-nimistä turnausta. Siellä KalPan pelaajilla oli omista peleistään tauko. Olin aitiopaikalla todistamassa, miten muutama niistä KalPan kavereista pysähtyi katselemaan SuKiKan peliä ja kannustamaan kurkku suorana SuKiKaa niin, että koko halli raikui. Se oli kyllä hieno hetki, Turkka tuumii.

 
Harrastus on tuonut Turkan mielestä pelaamisen ilon lisäksi myös kaukalon ulkopuolisiin sosiaalisiin tilanteisiin uudenlaista uskallusta kysyä tuntemattomiakin kavereita leikkimään.
 
Iisveden Metsä on tällä kaudella mukana tukemassa pelien jatkumista ja toivottaa vauhdikkaita kiekkoiluhetkiä Jirille ja koko U10-joukkueelle.
 
Joko muuten olet ehtinyt tutustumaan Joni Turkan työpariin, sahan monitoimimieheksi kutsuttuun Ari Suihkoseen? Voit seuraavaa Piimäpostia odotellessa lukea Arin mietteitä tästä.

Satavuotiaat yhdessä ilon ja yhdessäolon puolesta – Haastattelussa MLL Suonenjoen Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Heidi Lappi
 
Lieneekö sattumaa vai isompaa nerokasta suunnitelmaa, kun 100 vuotta sitten kaukonäköiset metsätilalliset ja paikallinen väki perustivat lähiseudulle lähes samaan aikaan sekä elinkeinon, että lapsille ja nuorille järjestötoiminnan? Niin tai näin, rinnakkaiselosta yhtymäkohtia riittää. Piimäposti sai jututettavakseen nykyisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suonenjoen Paikallisyhdistyksen puheenjohtajan Heidi Lapin. Hän kertoo nyt konkreettisista valonpisaroista, joita vapaaehtoistoiminnalla mahdollistetaan alueen ihmisten hyväksi. Miksi on mentävä toisinaan ensin kauas nähdäkseen lähelle?
 

Miljoona harrastusta ja pysäyttävä unelma

 
Iisveden Metsän satavuotisesta tarinasta tunnetaan ehkä harvemmin yhtiön sosiaalinen rooli. ”Piimä” oli nimittäin vuosina 1954–1969 työnantajien sosiaaliyhtymässä rakentamassa ja rahoittamassa Iisvedelle uutta lastentarhaa. Tarha siirtyi myöhemmin Mannerheimin Lastensuojeluliiton omistukseen.
 
MLL:n Suonenjoen Paikallisyhdistyksen tarina sai alkunsa 1924. Täsmälleen siis samana vuonna kuin Iisveden Metsän. Maanviljelijä Samuli Peuran kerrotaan lohkaisseen lahjoituksena toiminnan käynnistelyyn palasen tonttimaastaan. Varsinainen lastentarhatoiminta saatiin liikkeelle Iisvedellä vuonna 1948. Nyttemmin toiminnan ylläpitäjänä on Suonenjoen Kaupunki.
 

Onhan se aika selvää, että sahalle töihin saapuneen työväen lapsille on silloin tarvittu työpäivien ajaksi jokin paikka, jossa heistä pidettäisiin hyvää huolta. Toimintaa on autettu esimerkiksi rakennustarvikkeina ja polttopuina, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suonenjoen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana nykyisin vaikuttava Heidi Lappi pohtii.

 
Lappi lohkaisee oman arkensa hulinaa kuvastavan sanaparin: ”työ ja miljoona harrastusta”.
 

Kerran leikkipaikalla minulta tultiin kysymään, että enkös minä olekin töissä siellä Mannerheimin Lastensuojeluliitolla. Totesin siihen, että en. Kun se on se minun vapaaehtoistyöni, palkkatyökseen Mansikka Ry:n hanketyötä tekevä Lappi muistelee.

 
Lähtöjuuriltaan suonenjokinen Lappi on Kuopiossa tankattujen terveydenalan ja kätilön opintojensa jälkeinen paluumuuttaja, vaikka joskus mielipide oli jyrkästi toisenlainen:
 

Minut lahjottiin aikoinaan Intian reissulla jäämään opiskelemaan Suonenjoelle. Olin kyllä vahvasti silloin sitä mieltä, että en tule tänne koskaan takaisin. Nykyisinhän Suonenjoen Lukiolla on Erasmus-vaihto-ohjelma, johon pääsee aika varmasti halutessaan mukaan, hän vinkkaa kaikille loistavaa tilaisuutta.

 
Terveysalan opintie vei hänet kohti unelmaa ja vuoden 2012 tammikuun pakkasilla Afrikan itäosassa porottavaan Mosambikiin. Harjoittelu pääkaupunki Maputon synnytyssalissa ja neuvolassa oli pysäytys, jonka hän näyttää muistavan kirkkaasti kuin eilisen paahtavan savannien auringon.
 

Yhdellä naisella taisi kerran vähäsen ilme värähtää, kun hän kuuli olevansa HIV-positiivinen. Ihmiset olivat niin tottuneita siellä sellaiseen uutiseen. Se oli heille täysin normaalia. Äidit vaelsivat pitkän matkan neuvolaan ja vastaanotolle otettiin kerrallaan vain 10 ihmistä. Kun menee riittävän kauas, osaa näköjään ihan eri tavalla arvostaa kaikkea, mikä täällä on hyvin, Lappi sanoittaa reissusta mieleen taltioituneita ajatuksiaan.

 
Jälkeenpäin Suonenjoki näyttäytyy hänen silmissään herttaisena paikkana, jossa ihmisten väliset etäisyydet eivät ole kovin pitkät. Se osaltaan mahdollistaa tiiviin yhdessä tekemisen meiningin.

Ihmiset yhteen – Uusia hampaitakin aurinkoisemmin

 
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suonenjoen Paikallisyhdistyksen vapaaehtoisista koostuvan toiminnan ulospäin näkyvimmät osat ovat erilaiset kampanjat, tapahtumat ja Suonenjoen ytimessä Pihlajakadulla maanantaisin 9.30–11.30 välillä ovensa avaava Perhekahvila.

Jos työstä ei saa rahaa, mikä on sellainen voima, joka avaa kiireisestä kalenterista tilaa vapaaehtoiselle työlle?
 

Hyvä esimerkki oli nyt keväällä järjestämämme isompi tapahtuma Rantapaviljongilla, jossa Iisveden Metsäkin oli omalla tuellaan mukana. Kun näit ne kaikki iloiset lapset, hyväntuuliset perheet ja aurinko paistoi. Ihan itkuhan sitä näkyä katsellessa pääsi, Lappi kertailee tuntojaan liikuttuneeseen sävyyn.

 
Lappi liittyi aikoinaan itse MLL:n toimintaan, koska kaipasi arkeensa lisää vertaistukea. Yhdessä tekemisen ilo ja uudet ystävät ovatkin sellaisia voimavaroja, joita vapaaehtoistyön tekemisestä löytyy.
 

Vapaaehtoisiahan ei voi olla koskaan liikaa. Meidän toiminnassamme onkin aina tilaa uusille vapaaehtoisille ja toivoisin, että kiinnostuneet lähestyisivät kysymyksillään ja tiedusteluillaan rohkeasti enemmänkin, Lappi kannustaa.

 
Keskusteluhetkemme aikana käy erityisen selväksi, että yhdistyksen tahtotilana on saattaa paikallisia ihmisiä ja perheitä kokoon tekemään yhdessä.
 

Älylaitteet vievät nykyisin lapsilta ja perheiltä ihan älyttömästi aikaa. Kynnys lähteä jonnekin voi olla myös suuri. Esimerkiksi maksuttoman perhekahvilamme tarkoituksena on tarjota helppo kohtaamispaikka ja vertaistukea. Siellä voi purkaa tuntojaan, jos on ollut vaikka huonosti nukuttu yö ja lapselle hampaita tulossa. Monta kertaa on yhdessä nähty, että hieman kehnommin alkanut aamu ei olekaan enää niin katastrofi, vaan päivä onkin muuttunut paremmaksi käynnin jälkeen, Lappi iloitsee.

  

Joskus kun sahuri soittaa, siitä jopa häkeltyy!

 
Heidi Lapin puhelin pirahti ennen kesälomakautta ja toisesta päästä kuului hyvin yllättävä, mutta iloinen uutinen.
 

Muistan, kun Tommy Lindström soitti minulle ja kertoi, että Iisveden Metsä Oy haluaa osoittaa 100-vuotisjuhlaansa liittyvät onnittelumuistamiset meidän toimintamme hyväksi. Olin hyvin häkeltynyt, että mitä? Lähtiköhän se siitä, kun pyysimme Iisveden Metsää mukaan kevään Rantapaviljongin perhetapahtumaamme? Heidi Lappi tuumii.

 
 
Tommy Lindström vitsailee ensin Mannerheimin haamun vain ilmestyneen yöllä Piimän sahureiden uniin, mutta toteaa sitten jaetun satavuotisuuden yhteyden ja yhtiön toimintaan kuuluvan arvoperustan olleen pinkan päällimmäiset syyt.
 

Paikallisena yrityksenä haluamme kannustaa paikallisia lapsia ja nuoria. Nämä asiat ovat meidän sponsorointipäätöksiimme liittyvän filosofian keskiössä, Lindström kommentoi.

 
 
Lopulta yli 5 500 euron suuruiseksi kohonneen lahjoituspotin jokainen euro on arvokas ja Lappi osaa jo nimetä tuelle osoitettuja investointikohteita tulevaisuuteen:
 

Marraskuussa 9.11 järjestämme Marrasmylläkkä-nimisen tapahtuman. Lähdemme aina siitä, että tapahtumamme olisivat perheille maksuttomia. Näin osallistumismahdollisuus ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan. Koska lapset nauttivat hyppimisestä ja liikunta on hyvästä, niin olemme päättäneet hankkia varoilla myös tarkoitukseen sopivan pomppulinnan. Sen voisi jatkossa tilata käyttöön esimerkiksi synttäreille tai tapahtumiin, Lappi visioi.

 
 
Yhdistys päätti tänä vuonna järjestää suunnittelukilpailun toiminnan uudelle maskotille. Noin 50 saapuneen ehdotuksen joukkio asetettiin nähtäville ja äänestykseen Suonenjoen Kaupungin järjestämille harraste- ja hyvinvointimessuille. Eniten ääniä keränneiden maskottien laatijoista palkittiin kolme.
 

Maskotiksemme valikoitui lopulta kahdeksasluokkalaisen nuoren piirtämä sininen ”Hepsu”. Meillä on maskotin valmistamista varten kuvaus, miltä maskotti näyttää edestä ja takaa. Olemme huomanneet, että lapset rakastavat halattavia maskotteja ja tälle maskotille voi tulla jatkossa antamaan tapahtumissa rohkeasti vaikka ”läpsyn”, Lappi sanoo.

 
 
Jos muuten sinä, arvoisa lukijamme haluat tukea paikallisyhdistyksen toimintaa, niin meilläkin on oma vinkkimme: Voit lompsia asiointireissullasi tai vaikkapa matkalla perhekahvilaan paikalliseen Suonenjoen Kirjakauppaan ja poimia sieltä lukuusi uuden Iisveden Ikiliikkuja-historiikkimme.
 
Iisveden Metsä Oy lahjoittaa kaikki myynnistä kertyvät tuotot lyhentämättömänä MLL Suonenjoen Paikallisyhdistyksen hyväksi.
 
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista myös Kuusikabinetista, joka rakennettiin yhdessä Vanhamäki-Säätiön kanssa viime vuoden syksynä tästä.